Heipat, I'm back!

Viime tiistaina pakkasin laukun ja koirani autoon ja suuntasin Siilinjärvelle Keski-Suomeen. Tarja-sisareni perheen talon lähellä on komea harjumaisema, jossa ulkoilin koirineni lähes päivittäni. Uimassakin käytiin viikon aikana pariin otteeseen (siis koirat, en minä) ja minä ajoin Tarjan Tupla-suokilla (suomenhevonen). En ole aiemmin ajanut kärryillä kuin käynnissä, mutta nyt päästelin pellolla ravia ja tein kaiken maailman kiemuroita ja ympyröitä. Tarja oli sitä mieltä, että valjakkoajo voisi olla minun lajini ;) Itseasiassa olen istunut yhden maastokokeen valjakkokisoissa vaunutuomarina Double Trouble -nimisen hevosen kyydissä, joka sitten jumi vesihautaan... Silloiset vaunut olivat kyllä paljon kookkaammat, kuin joilla nyt ajoin. Tarja paljasti kotimatkalla, ettei ollut itse vielä ajanut Tuplalla kuin suoraan ja itseasiassa innostui taas asiasta niin paljon, että oli jo seuraavana päivänä ajamassa itse.

Perjantai-iltana kävimme Joyn kanssa tervehtimässä Fani-sisartaan, jolla oli aivan uusi frisyyri, turkki oli nimittäin saksittu lyhyeksi. Fani oli pitänyt kokoeronsa Joyhin nähden, eli näyttäisi olevan noin 2-3 cm korkeampi. Sisaruksilla oli taas tosi hauskaa ja tällä kertaa leikkivät myös taka-ajoleikkejä, eivätkä vain painineet.

Lauantaina oli vuorossa Hukka-Putki ry:n järjestämät agilitykisat Kuopion Sorsasalossa. Olin ilmoittanut Kerryn kahteen mini 2 -luokkaan, mutta teimme heti ensimmäisellä radalla virheettömän suorituksen noin 4,5 sek. alle ihanneajan ja tulimme toiseksi, joten siirto 3-luokkaan oli tosiasia. Kävin viemässä koirat ja äitini välissä pois ja palasin takaisin kisapaikalle auttamaan kisajärjestelyissä ja suoritin samalla tuomarinsihteeriharjoitteluni, eli nyt olen virallistamista vaille valmis agilitykoetoimitsija.

Sunnuntaina oli vuorossa 3-luokat ja ensin kisasin Voron kanssa agilityradalla. Vopsilla oli vauhtia kivasti, mutta virheitä tuli jokunen. Ensin koskin koiraan - tai oikeammin Voro törmäsi jalkaani, sitten putosi yksi rima ja kepeiltä tuli vielä kielto. Aika alittui kuitenkin reilun sekunnin ja itselle jäi radasta tosi hyvä maku. Seuraavana oli vuorossa Kerryn eka 3-luokan startti. Koska kysessä oli samalla myös piirinmestaruuskisa Pohjois-Savon alueen koirakoille oli rata aika haastava ja ihanneaika tiukka. Kuinka ollakaan selvitimme radan Kerryn kanssa virheettä, mutta yliaikaa rapsahti reilu 4 sekuntia. Voro aloitti samaisen radan hyvin, mutta taisi olla vähän ylikierroksilla, sillä karkasi A:n alla olevan putken jälkeen haukkumaan jotain ohi kulkevaa koiraa ja suoritti mennessään väärän esteen ja hylkääntyi. Kun sitten vielä roiskaisi puomin alasmenokontaktin katsoin viisaimmaksi palauttaa koiran kontaktipinnalle ja kannoin ulos kehästä. Viimeinen rata olikin hyppäri ja haastetta riitti tässäkin. Vorolla taisi olla paskavirtaa edelleenkin sillä läksi ekasta suorasta putkesta katsomaan tuomaria vähän lähempää. Sain kuitenkin tehtyä virheettömän radan pujottelua lukuunottamatta, joka menikin ihan sössimiseksi. Pujotteluun tultiin suoran putken ja hypyn kautta 90 asteen kulmassa ja ensimmäinen yritys meni pipariksi, eli Voro meni tokaan väliin sisään. Korjasin ja jätin sivusuunnassa Voroon välimatkaa, jolloin jättikin viimeisen kepin pujottelematta. Taas alkuun ja lähetin aika vaikeasta kulmasta sisään, mutta taas väärin. En lannistunut vaan lähetin vielä uudestaan ja tällä kertaa natsasi ja päästiin radan loppuun asti. Keppisekoiluista napsahti 15 vp ja lisäksi reilu 16 sek. yliaikaa. Voron turkki herätti runsaasti huomiota, käytiinpä sitä kuvaamassakin!

Kisojen jälkeen kävin pikaisesti äitini luona syömässä ja suihkussa ja kiiruhdin sitten jäsenkorjaajalle. Selkä ei ollut niin huonossa kunnossa kun edellisellä kerralla, mutta laskujeni mukaan Jorma avasi 5 nivellukkoa, jotka tosin aukesivat tällä kertaa tosi helposti. Vasen jalka oli taas hiukan lyhyempi kuin oikea, mutta ei enää niin paljon kuin viimeksi. Oikea polvilumpio oli sen sijaan pysynyt paikoillaan!!! Edelleenkin Jorma suositteli agilityssä ja metsälenkeillä käyttämään polvitukea, ettei lumpio mene sijoiltaan. Hän näytti tai oikeammin laittoi minut tekemään uusia venyttelyjä, joiden avulla saisin pidettyä selkänikamat ojennuksessa. Onneksi siellä ei ole peilejä, olisi siinä laatta lentänyt kun vääntelin hierontapöydällä pikkuhoususillani selkääni, vähän samaan tapaan kun koira tekee mielistellessään oikein kovasti. Jorma sanoikin jossain vaiheessa, että puuttuu enää että sanon MIAU! ja pakkohan minun oli ;)
Hoidon jälkeen kävin hakemassa koirat äitini luota ja ajelin kotiin Tuusulaan.

Maanantaina oli sitten paluu arkeen ja työelämään. Alku ei ollut kovin miellyttävä, sillä Noritsu, jolla kuvat tehdään oli sanonut sopimuksen irti ja kaikki viikonlopun kuvat olivat tekemättä. Onneksi sain huoltomiehen pari tunnin varoajalla paikalle ja koneen taas kuntoon, mutta pääsin syömään vasta, kun päätä jo särki, joten loppupäivä ei ollut kovin miellyttävä. Rästitöitä oli muutenkin aikatavalla, mutta nyt olen jo saanut työt ajantasalle. Illalla kävin vielä Kitin, Lauran, Tarmon, Niilon ja koirieni kanssa Keravalla kiertämässä luontopolun ja koiratkin pääsivät vähän uimaan. Ilta menikin sitten JAUn tulevana viikonloppuna olevien kisojen lähtöluetteloita tehdessä ja maksuja tarkistaessa. Loppujen lopuksi heräsin klo 6.20 sohvalta tv:n ääreltä.

Tänä aamuna kävin Kitin kanssa vähän treenaamassa. Otin lähinnä puomin alastulokontaktin vahvistusta sekä uusien sääntöjen mukaista sarjaa.
Äsken sain suru-uutisen, Seijan ja Peetsan Rasta-vesikoira sai jonkilaisen kohtauksen ja kuoli matkalla eläinlääkäriin. Rasta oli hieno koira ja muistan häntä lämmöllä. Onneksi heillä on Rastan poika Hönö, jolla on tosin vielä matkaa jäljellä, jotta mahtuu Rastan saappaisiin.  Hyvää matkaa Rasta, olet hyvässä seurassa siellä jossain!

Nyt on pakko lopettaa itkettää liikaa...