Perjantai-iltana suuntasimme Ellun ja koirimme kanssa Keski-Suomeen, lähelle Pieksämäkeä, jossa yövyimme Moilaskan vanhempien luona. Olen todella surkea nukkumaan vieraassa paikassa, enkä osaa nukkua jos on kuuma, joten yö meni pääasiassa valvoessa. Aamulla ajoimme Varkauden kisapuistoon, jossa miteltiin agilityn joukkuesuomenmestaruuksista. Päivä oli lämmin ja aurinkoinen, joten poltin naaman, käsivarret ja hiukan päälakeakin. Ensimmäisenä ratkottiin minikokoisten koirien mestaruudet ja oman seurani minijoukkue sai pronssia!! Mitali olisi ollut kirkkaampi, ellei joukkueen nopein koira Pinteli olisi saanut kontaktivirhettä puomilta, mutta tämä on samaa sarjaa, kuin pähkäily siitä mitä täti olisi jos sillä olisi munat (= setä). JAUn maxit tekivät huikeita suorituksia, mutta koska yksi koirista sai vitosen kiellosta ja toinen tiputti riman, jäi joukkueemme sijalle 7. Medit kruunasivat päivän ottamalla ylivoimaisen voiton, eli KULTAA!!! En voinut liikutukseltani edes puhua, kun kävin halaamassa joukkueen jäsenet. Kertakaikkisen upeaa!! Kolmanneksi jääneen RIMAn joukkueen erästä jäsentä harmitti oma hylkynsä niin kovin, ettei saanut raahattua itseään edes palkintojen jakoon. Aikas lapsellista, mutta jos hänelle tuli siitä parempi mieli, niin ihan hienoa. Lopuksi palkittiin Seuramestaruusjoukkueet ja odotetusti voitto tuli JAUlle, joten kuulun todistetusti Suomen parhaaseen agilityseuraan ;)

Lauantaina kisapaikalle saapui myös Kerryn Veikko-poika, joka on mielestäni oikein onnistunut yksilö, mitä nyt hiukan jalkava. Purenta on vielä myöskin hieman vaiheessa, sillä pari etuhammasta on väärällä puolella, mutta toivottavasti tilanne korjaantuu hampaiden vaihtuessa. Kuvasin Veikosta pienen videoklipin. Joy herätti ihmisissä ihastusta pitkin päivää, mutta se ei ollut mitään siihen verrattuna, millaisia reaktioita Veikko sai ihmisissä aikaan. Vitsailinkin Reetalle, että pian alkaa ihmisiä pyötyilemään ;)

Palkintoseremonioiden jälkeen suuntasimme JAUn porukan kanssa syömään Varkauden ABC:lle ja äitini haki minut sieltä ja ajoimme Siilinjärvelle yöksi. Olin sen verran väsyksissä, että menin melkein suoraan suihkuun ja nukkumaan. Heräsin pari kertaa yön aikana, mutta vasta aamulla ikävä totuus paljastui, ulkona nimittäin satoi vettä. Eikä ihan vähäsen, vaan ihan kunnolla. Pakko oli soittaa Varkauteen ja kysyä, mutta niin vaan satoi sielläkin :( Olin minä sateeseen varautunutkin, mutten ihan sellaiseen... Mukana oli vaihtosukat, sadehousut ja sateenvarjo, muttei niillä pitkälle pötkinyt. Onneksi ei kuitenkaan ollut kovin kylmää, joten ehkä säästyn keuhkokuumeelta. Koska olin unohtanut perjantai-illan yöpaikkaan fleecetakkini, ei minulla ollut mitään lämmintä kuivana, joten kävin shoppailemassa Ilo-Willan teltasta armeijatyylisen lippiksen, johon oli brodeerattu Agiliitäjä-sana ja lisäksi teetin mustan collegehupparin, johon painatin eteen vasemmalle tassun kuvia ja taakse ylös kullan värisellä profiilikuva, jossa teksti Perro de aqua Español (= espanjanvesikoira) ja sen alla hopealla toinen profiilikuva, jossa teksti Jack Russell. Hupparista tuli todella hieno, joten toivon kylmää kesää voidakseni keikaroida siinä koko kesän ;)
Kisojen seuraaminen jäi sunnuntaiaamuna todella vähälle sateen takia, mutta onneksi se viimein taukosi ja pääsimme nauttimaan finaaliradat lähes kuivassa säässä. Henkilökohtaisessa kisassa ei seuralleni valitettavasti mitaleita tullut, mutta Sanna Kobylin ja espves Rubi sijoittuivat medeissä hienosti seitsemänsiksi ja Marianne Karjalainen ja russeli Vili saivat miniluokassa hopeaa!!! Huttusen Katin Taika teki todella hurjan kuperkeikan puomilla, mutta näytti selvinneen vähäisin vammoin.
Kontaktivalmentajani Pirkko kertoi Jaakko Suoknuutin kehuneen Pirkon Edulla olevan Suomen upeimmat kontaktit. Aika upealtahan tuo näyttääkin, vai mitä sanot: kontaktivideo. Tästä johtuen näin jo valveunia Joyn arvokisadebyytistä, kun Rouskun Masa kuuluttaa yleisöä katsomaan meidän upeita kontakteja :D Finaaliratojen jälkeen läksimme Ellun kanssa kohti Tuusulaa ja olimme meillä hiukan ennen puolta yötä. Koirilla oli rankka viikonloppu takana, joten päästimme lopuksi Joyn ja saksanmetsästysterrieri Haulin hippasille, Kerryn ja Pintelin seuratessa lasten telmimistä sivummalta. Hauli on juoksussa, joten Joy päätti leikkiä myös astumisleikkejä, joka sopi Haulille hyvin. Hirmuisen samanlaisia kaverukset ovat jutuissaan, joten tulevat toimeen keskenään erinomaisesti.