Niin vaan on taas pari viikkoa vierähtänyt. Joyn jalka on parantunut hitaasti, mutta varmasti. Ei ole päässyt hyppimään, vaikka pari kertaa on käynyt sellainen vahinko, että on tullut epähuomiossa irroitettua Joyn kaulapanta jo eteisessä. Tämä kävi ensin äidilleni ja heti seuraavana päivänä minulle. Kummallakaan kerralla Joy ei ole onneksi lähtenyt eteisestä mihinkään, sillä on näköjään jo tottunut odottamaan, että olkkariin mennään yhdessä. Ulkona Joy on muutaman kerran yrittänyt lähteä jahtaamaan lintuja, muttei ole päässyt ottamaan paria laukka-askelta enempää. 

Viime viikolla lomani loppui ja palasin töihin. Äitinikin lähti kotiinsa lauantaina. Sunnuntaina minulla oli Funnyn kanssa kisat Helsingissä. Pähkäsin pitkään lähtisinkö Funnyn kanssa kaksin, vai ottaisinko Joyn ja Kerryn mukaan. Koska kyseisellä kisapaikalla auto pitää jättää vähän kauemmaksi päätin jättää turistit tällä kertaa kotiin. Viivyin kisareissulla yli viisi tuntia, jonka Joy vietti olohuoneessa olevassa metallihäkissä. Kotiin tultuani Joy oli selvästi hieman kiihtyneessä tilassa ja huomasin sen juoneen vesikupin tyhjäksi. Lähdin samantien kävelyttämään koiria ja huomasin Joyn alkaneen töpöttää leikatulla jalallaan. Iltakävelyllä liike näytti hieman paremmalta, mutta taas maananaina töpötti jalalla vietettyään työpäiväni ajan häkissä. Lisäsin hieman kipulääkkeen määrää, mutta sillä ei ollut vaikutusta asiaan.

Eilen illalla vein Joyn ja Funnyn fyssarille. Jenni katsoi Joyn liikkumista ja sanoi heti ettei Joy onnu jalkaa, vaan se ei astu sillä kunnolla alle. Joyn selkä oli aivan jumissa, kuten myös takareidet. Arvelin, että Kerry on luultavimmin protestoinut sunnuntaina kotiin jäämistä ja koskapa Joyn on varmasti pitänyt osallistua protestiin haukkumalla, niin on todennäköisesti viettänyt häkissä paljon aikaa seisten. Myllätyn näköinen häkki ei ollut ja laitoin siihen lauantaina kunnon alusen, jolloin häkissä ei voi myöskään liukastua. Jenni tosin sanoi, että lihakset ovat voineet jumiutua myös sen takia, että Joy ei pääse liikkumaan kovin paljoa. Toki kotona ollessani sillä on käytössään noin 4 m2, mutta poissa ollessani alle 1 m2. Hyvä uutinen oli, että polvi ei vaikuttanut lainkaan kipeältä. Jenni pumppasi sitä koukkuun ja suoraksi, eikä Joy reagoinut lainkaan. Näin ollen annoin sille enää eilen illalla hoidon jälkeen kipulääkettä ja vielä tänä aamuna, mutta nyt aion lopettaa kipulääkityksen. Aloitan myös harjoitukset painon siirtämiseksi ko. jalalle, sillä siitä on alkanut lähteä lihakset. Olen myös alkanut pidentää kävelylenkkien pituutta. 

Tänä iltana viettäessäni Joyn kanssa laatuaikaa sen omassa aitauksessa Joy päättikin ensimmäistä kertaa leikkauksen jälkeen leikkiä vähän tennispallolla, joka on ollut pitämässä sille seuraa öisin. Liityin mukana leikkiin, kun Joy päätti alkaa repimään palloa kaljuksi. Leikittiin ihan nätisti, Joy oli maassa ja pallo etujalkojen välissä, minä sitten mukamas otin palloa pois Joyn muristessa leikkisästi. Nousi sitten istumaan, olisi ilmeisesti halunnut että heitän pallon kopiksi. No todellakaan en ala heittämään edes sitä 20 cm matkaa, kun ei tarvitse olla kovin neropatti tajutakseen, että palloon syöksytään sitten vauhdilla kiinni. Liikutin palloa vähän eteenpäin häkin pohjalla ja Joy liikahti, mutta ilmeisen varomattomasti, sillä nyt selkeästi sattui. Pallo jäi niille sijoilleen ja könkkäsi kolmella jalalla pois häkistä. Ei sitten vähään aikaan astunut leikatulla jalalla lainkaan, vaan meni ortopediselle sohvalleen pötköttämään. Rapsuttelin hieman, jolloin keikahti tyytyväisenä selälleen. Täytyy muistaa, että leikkauksesta on vasta 25 päivää, joten luu ei ole vielä täysin luutunut. Niinpä jokin virheliike saataa aiheuttaa kipureaktion. No mutta, jatkellaan edelleen päivä kerrallaan, hieman olen jo miettinyt josko muokkaisi makkarin Joylle sopivaksi, niin sen ei tarvitsisi enää olla päivisin häkissä. Jenkkisängystä pitäisi ottaa alaosa pois, niin että olisi pelkkä runkopatja lattialla, niin Joylla ei olisi mitään mihin hypätä. Tosin sitten olisi mahdollista tehdä vähän spurtteja, joten ehkä ei ole vielä fiksu veto. Toinen vaihtoehto voisi olla, että ympäröisin kevythäkin kompostiaidalla, jolloin jos Joy pääsisi häkistä ulos, ei se pääsisi kuitenkaan sen kauemmaksi. Tuo kevari on nimittäin kokoa briardi, kun taas metallihäkki on lähes puolet pienempi. Näihin tunnelmiin, tsau, tsau! Ja kahden viikon päästä Joy pääsee taas fyssarille.

ps. edellisen leikkauksen jälkeen Joy kävi prikulleen samaan ajankohtaan toisella fyssarikäynnillään. Jennin mielestä Joyn jalka on ainakin tässä vaiheessa parempi kuin silloin samaan aikaan. Nyt mennään samoilla jumppaohjeilla kuin silloin, lukuunottamatta lumessa kävelyä. Joyn fyssarikäynti 24 vrk TTA-leikkauksen jälkeen.