Tämä viikko onkin oikein kunnon treeniviikko. Sunnuntain treenit on nyt täydennetty loppuun.

Tiistai:

© Timo Rannikko

Olin katsomassa JAU:lle hallia, joten en ehtinyt rataantutustumiseen. Koskapa ryhmässä oli muitakin poissa, oli paikalla lisäkseni vain Heikki Hellun ja Wiiman kanssa, joten Heikin treenatessa Hellun kanssa kävelytin koirat ja tutustuin rataan Hellun vuoron jälkeen. Wiiman vuoron aikana lämppäsin sitten Joyn. Koskapa Joylla tuntui olevan aikas reilusti virtaa (odotteli autossa reilun tunnin hallikäynnin aikana), niin kävin viereisellä kentällä vähän purkamassa virtoja, eli treenasin hieman vippausta ("hämmennysversiota") ja vahvistin A:n kontaktia. Koskapa sunnuntain kisavideolta huomasin jälkimmäisellä radalla Joyn nousseen taas lähdössä seisomaan päätin järjestää varmaankin ekaa kertaa koskaan häiriötreeniä lähtöön. Hyvin se häiriintyikin, eli pääsin ihan oikeasti palauttamaan sitä. Tein alkua kahdella tapaa, eli ykkösvalintani oli kolmoshypylle niisto-persjättö ja neloselle saksalainen, mutta lähdin aina näyttämään liikaa neloshypyn takaakiertoa, jolloin myöhästyin saksalaisessa ja kaiken kukkuraksi sekoilin käsieni kanssa. Tällä versiolla sain kuitenkin hyvin Joyn kutosputkeen haluamaani päähän. Toisessa versiossa tein kolmoselle pakkovalssin kautta jaakotuksen (käytän lyhennystä pakkojaakotus) ja neloselle niiston, tarkoituksena päästä leikkaamalla kääntämään Joy vitoselta putkeen. No juu, ei onnistu, koskapa elikko ei lue tuon mallin leikkauksia lainkaan, enkä itse osaa tehdä niitä oikein. Puomilta lähdöistä tuli huonoja, ts. vapautin Joyn liian vikkelään ja sitten seuraavan hypyn taa tekemäni valssi valui sivusuuntaan, kuten koirakin. Tuollaisissa paikoissa minun tulee olla hyvin tarkkana, ettei valssini valu yhtään, vaan jätän itseni ja siivekkeen väliin vain sen verran rimaa, että Joy mahtuu välistä ja tässä tapauksessa vielä merkkasin hypyn riman yli. Ennen ysihyppyä Joy piti saada hyvin hyppysiin ja sitten sylkkärillä kääntö kymppihypyltä pujotteluun. Heti hypyn 10 jälkeen piti antaa nopea haltuunottokäsky, tai Joy lähti kohti väärää väliä, sillä jäin itse ysihypyn taa, josta sitten lähdin kirmaamaan A:ta kohti. A:n jälkeinen elämä oli suoraan piirinmestaruuskisojen agiradalta, mikä oli tosi hyvä juttu, sillä tyrin silloin kyseisen kohdan. Eipä siinä mitään vaikeutta ollut, mutta putki 14 oli vain viisimetrinen, jolloin olin ekalla kerralla totaalisen myöhässä hypyllä 15, koskapa saatoin Joyta liian lähelle A:n jälkeistä hyppyä. Hypylle 15 tein pakkojaakotuksen ja hypylle 16 päällejuoksun kautta sylkkäri. Hyppy 17 antoi suoraan puomille, joten aikas tarkkana sai olla, että saa koiran oikealle reitille.... Koskapa tässä versiossa lähetin Joyn sylkkäristä hypylle 17 ja 18 niin, että etenin itse suoraan hypyn 19 taa, niin käännös hypyltä 18 oli aikas surkea ja sain sen sitten tosi näppärästi pituushypyn (21) sijaan takaisin putkeen. Kokeiltiin sitten 16-17 väliä wiskyleikkauksella ja sehän toimi hyvin, kunhan muistin ottaa Joyn hypyltä 17 puolivalssilla.  Hypyltä 20 pituudelle vienti onnistui vain oikeastaan muuvilla, josta Timo käytti nimitystä flippi, mutten ole ihan varma onko se ihan tyylipuhdas sellainen ja tein vielä rautalankaversiona, koskapa piti kokoaika keskittyä siihen mitä olin tekemässä. Ensin otin Joyn hypyltä 20 puolivalssilla vasempaan käteen, kuljetin hetken matkaa ja sitten persjätöllä koira oikeaan käteen ja pituudelle. Muurilta puolivalssilla kääntö putkeen, keinulta lähetys takaakiertoon hypylle 25 ja twistityyppisellä ohjauksella Joy putkeen, jonne muistin peräti tehdä putkijarrutuksen!! Pituuden taa tehty päällejuoksu ei onnistunut ihan nappiin, eli Joy valui hieman sivusuuntaan ja hypyltä 28 jaakotuksella kääntö putkeen 29. Timo muistutti taas kerran, että Joylle kannattaisi opettaa leikkaukset kunnolla. Eli ihan kahdella hypyllä niin, että seison itse keskellä, otan Joyn haltuun ennen jälkimmäistä hyppyä, pyöritän itseni ympäri niin kauan että Joy liikkuu tiiviisti ympärilläni ja sitten lähetys hypyn yli ja tiukka leikkaus. Lisäksi hän suositteli muistuttamaan Joyta rytmin muutoksistani, eli että jos jarrutan juoksuvauhtiani tulee Joyn reagoida siihen, eikä vaan paahtaa ohi. Tätä Timo suositteli harjoitelemaan aluksi ihan ilman esteitä, eli juoksemalla koiran kanssa yhtä mukaa ja kun jarrutan, niin koirakin jarruttaa. Kun tämä sujuu voidaan harjoitukseen lisätä este, eli jos jarrutan ennen hyppyä, niin sitä ei saa suorittaa ellen käske. Treenien jälkeen Timo kysyi vaikuttaako viilennyt sää noin paljon Joyhin, kun se meni tavallistakin kovempaa. Tässä kohtaa oli pakko sanoa, että torstain Riinalla käynti on vaikuttanut Joyn vauhtiin, eli se on saanut vielä uuden vaihteen päälle, joka näkyi hyvin esim. sunnuntain ekalla radalla.

Keskiviikko: Pääsin tuuraamaan Anjan treeneihin. Tälläkin radalla oli alkupäässä kohta, jossa koiran pääsi kääntämään haluttuun putken päähän esim. leikkauksella, joten valitsin ko. vaihtoehdon ihan vaan, koska halusin hioa myös Anjan kanssa leikkauksiani. Kokeiltiin ihan koiran lähellä leikkaamista sekä vähän kauempaa ja joka kerta Joy paahtoi putken väärään päähän, jolloin Anjakin kehoitti minua opettamaan Joylle leikkaukset ja antoipa ihan prikulleen saman treeniohjeen kahdella hypyllä kuin Timokin oli antanut. Olenhan joskus sitä opettanutkin, mutta aika nopsaan se sitten unohtui treenattavien asioiden listalta. Seuraavaksi hinkkasimme vippausta ("hämmennysversiota"), sillä pussin jälkeen koira piti saada käännettyä hieman oikeaan (pussi antoi suoraan muurin taa) ja pyöräyttää muurin tolpan ympäri. Ekalla kerralla en tietty muistanut tehdä pussijarrutusta ja Joy paahtoi suoraan muurin väärälle puolelle. Jarrutus toimi hyvin ja Joy tuli nätisti muurin oikealle puolelle, mutta vapautin sen kiinniotosta hieman liian aikaisin ja se luki vippausyritykseni takaaleikkaukseksi, eli hyppäsi muurin ristiin. Hinkattiin vippausta vähän aikaa ilman vauhtia ja otettiin sitten vauhdista, joka toimi hyvin. Sittenpä olikin vuorossa etukäteen vaikeaksi arvelemani paikka, eli vierekkäin oli pujottelu ja suora putki. Keppien päästä koira piti lähettää suoran putken pujottelun alkupään puoleiseen päähän. Tätä kokeiltiin joskus Joyn ollessa vielä tytön hupakko, eikä se silloin sitä tajunnut, eikä kyllä tajunnut aluksi nytkään, eli lähti kyllä suuntimaan kohden putken suuta, mutta kaarsi sitten pujottelun puolivälistä sisään. Näytin kerran putken pään ja sen jälkeen neiti osautui sinne todella hyvin. Radan loppupuolella oli kohta, jossa tultiin pujotteluun ~ 80 asteen avokulmasta ja rata jatkui pujottelun jälkeen vasemmalle niin, että koira ohitti suoran putken pään ja meni sen viereiselle hypylle. Keppejä edeltävä este oli okseri, joten vekkasin Joyta hieman ennen okseria, lähetin pujotteluun ja kirmasin itse pujottelun vasemmalle puolelle niin, että layeröin vieressä olevan putken. Onnistui ihan mielettömän hyvin ja tein sitten seuraavan hypyn päällejuoksuna, koskapa olin ko. hypyn takana jo ennen kuin Joy oli pujottelusta ulkona. Testasin vielä lopuksi saman kohdan niin, että leikkasin pujottelun toiselle puolen kuten edellisellä kerrallakin, mutten layeröinyt putkea, eli menin Joyn viertä pujottelun loppuun saakka ja kuljetus seuraavalle hypylle. Putken vieressä kaksi seuraavaa hyppyä olivat vierekkäin, eli ensin koira lähetettiiin itsestä pois päin ja seuraava hyppy takaisin päin ja rata jatkui sitten jälkimmäisen hypyn jälkeen vasemmalle, eli vasen-oikea-vasen. Päätin kokeilla ensimmäistä kertaa koskaan tuplawiskyä (eli siis kaksi peräkkäin tehtyä wiskyleikkausta) ja se toimi aivan sairaan hyvin, itseasiassa niin hyvin, että Joy tuli hyppyjen välistä tokaan hyppyyn, eli meni sen väärään suuntaan. Ihan hyvä havainto, että jos joskus olisi välistäveto tuollaisessa kohtaa, niin sen voisikin tehdä wiskyleikkauksella. Kohta onnistui myös ihan numerojärjestyksessä, kunhan maltoin tehdä ohjauksen jälkimmäiselle hypylle rauhassa.

Perjantai: Kontaktitreeneissä Kotkasta palkinnoksi saadun vinkulelun voimin. Tein aluksi puomia niin, että lelu odotti valmiiksi maassa, eli vapautin Joyn "tule"-sanalla heti kun se laittoi etujalat maahan. Tein muutaman toiston niin, että jättäydyin reilusti taakse ja niin että otin noin puoli kenttää sivuetäisyyttä ja kumpikin toimi todella hyvin. Seuraavaksi tein kahdella hypyllä leikkausharjoitusta, mutta sen meni täysin reisille, eli edessä oleva hyppy on Joylle liian houkutteleva. Niinpä helpotin harjoitusta vielä niin, että aloitin pyörityksen ilman vauhtia ja siitä sitten lähetys riman yli ja tiukka leikkaus. Ei lainkaan kiva treeni, sillä oma pää menee ihan pyörälle.... Joy vähäksi aikaa tauolle ja Kerryn kanssa piiiiitkästä aikaa muutamaa hyppy, putkea ja pujottelua. Olen ajatellut osallistua Kerryn kanssa ensi viikolla pidettäviin JAUn seuramestaruuskisoihin, mutta tämän päivän jälkeen tuntuu siltä etten kuitenkaan taida. Rimakorkeus on mineillä vain 10 cm, mut ei tuo otus kyllä liikkunut mihinkään. Tosin en virittänyt sitä lainkaan, joka varmasti vaikutti asiaan. Lopuksi vielä Joyn kanssa kontakteja niin, että heitin kauaksi sen eteen kesken esteen suorituksen. Ekalla kerralla Joy ampaisi puomista läpi lelun perään, muttei ottanut lelua ärähdettyäni sille. Sen jälkeen pysyi upeasti kontaktilla. Haluaisin alastuloista sellaiset, että Joy pomppaa etujaloilla maahan, aivan kuin painaisi jotain, mutta tyydytään nyt alkuvaiheessa tähän. Toi vinkulelu on kyllä aivan loistava!! Tähän asti mikään vinkulelu ei ole meillä kestänyt montaakaan minuuttia, mutta tuota Joy ei ole lukuisista yrityksistä huolimatta saanut rikki. Lisäksi lelun häntä lisää sen heitettävyyttä ja koskapa Joy saa leikkiä sillä vain treeneissä käy se leluunsa jo niin kuumana ettei se tänään malttanut juodakaan muuten kuin laittamalla lelun vesikuppiin. Vinkkaa jos tiedät missä noita myydään, kiitos!!

Sunnuntai: JAUn 3-luokkien leiri, kouluttajina Jari Suomalainen & Jukka Leppälä. Leiri oli koko viikonlopun mittainen, mutta koska lauantaina jouduin olemaan töissä, pääsin vain tänään. Jarin radan alkuosa sisälsi kohdan, josta tiesin heti olevan ongelmia luvassa. Hypyltä 6 piti nimittäin saada koira ansahypyn ja puomin välistä niiden linjan takana olevaan putkeen ja koira linjautuisi hypyltä viisi suoraan ansahypylle. Pääsin kyllä ennen Joyta ansahypyn vierelle, mutta kerta toisensa jälkeen Joy luki hypyn ja vaikka kuinka yritin ottaa sitä haltuun heti kutoshypyn jälkeen, niin se suoritti ansahypyn. Tehtiin kohtaa myös lelun avulla, mutta ehkä kerran sain Joyn putkeen. Lopulta jätettiin kohta siihen, eli jatkoin rataa putkesta. Kepeille menot oli niin, että jos koira ei osaa hakea itse pujottelua, niin on kyettävä juoksemaan aika paljon lujempaa kuin koira. Itselläni ei ollut mitään toivoakaan ehtiä, mutta Joy on noissa aikas haka, joten en hirveämmin ottanut painetta. Kuinka ollakaan ekalla kerralla sillä ei ollut haisuakaan siitä, mitä käskyni "kepit" tarkoittaa ja vaikka itse juoksin keppejä edeltävän putken vasenta puolta ja puomi oli ko. putken vieressä, niin putken jälkeen Joy kurvasi oikealle ja puomille, vaikka oma ohjaukseni näytti eteenpäin. Otin putken kautta uudelleen, jolloin Joy löysi maalihypyn. Käänsin sen sitten pujotteluun ja sen jälkeen itsenäiset pujotteluun menot sujuivatkin leikiten. Tokassa treenipätkässä Joylla hirtti vaihteeksi kaasu päälle, mutta onneksi hetken kaahotettuaan normalisoitui toimien loppupäivän hyvin.

Jukan treenirata sopi meille kuin nenä päähän ja Jukka sanoikin ekan suoritukseni olleen päivän paras, vaikkakin yksi hassu kielto tuli. Lisäksi vikalta hypyltä Joy kääntyi jaakotuksesta huolimatta ihan väärään suuntaan, mutta vähän aiemmin samasta kohtaa oli menty häntä suorana putkeen, joten se oli varmaankin vähän turhan tuoreessa muistissa. Erityisen hyvin tässä harjoituksessa onnistui kepeille meno, jossa linjasin Joyn pujotteluun jo kaksi estettä ennen ja sitten vaan lähetin koiran pujotteluun leikaten itse pujottelun vasemmalle puolelle. Ryhmässämme kävi sen verran katoa, että ehdimme tekemään myös Jukan toisen treeniradan, ts. 21 ekaa estettä. Ihan vaan koulutuksellisista syistä halusin tehdä hypyn kaksi taa ihmisnuolen, joka kääsi koiran putkeen ja layeröin sitten kakkoshypyn rengasta suoritettaessa. Pujotteluun tultiin puomin alla olevasta putkesta umpikulmasta ja koskapa ne ovat meille erittäin vahvoja ja lähellä pujottelua oli ansahyppy, niin jäin noin pujottelun puoliväliin lähettämään Joyta, mutta yllätyksekseni Joy kääntyikin väärään väliin. Olin kyllä tehnyt putkijarrutuksen, joten ehkä sen vaikutus oli odotettua voimakkaampi... Noh, Jukan palaute oli vähän hämmennystä herättävä. Kertoi ihmetelleensä kuinka en noin nopean koiran kanssa tehnyt yhtään takaaleikkausta. Kerroin ettei Joy lue niitä kovin hyvin ja että oikeastaan vain wiskyleikkaus toimii ja että aion opettaa leikkaukset. Jukan pyynnöstä tein radan uudestaan niin, että käänsin Joyn kakkoshypyltä putkeen takaaleikkauksella ja pujottelun jälkeiseltä pituudelta hypylle. Koska kummankin leikkauksen pääsi tekemään aivan esteen edessä ne onnistuivat aivan nappiin ja Jukan kommentti olikin että hän epäileekin että kuvittelen vain etteivät ne toimi. Kerroin, että olimme viimeksi keskiviikkona Anjan kanssa todenneet niiden toimimattomuuden ja ongelman ilmenevän varsinkin kun en pääse tekemään leikkausta lähellä estettä. Jukka neuvoi kahdella hypyllä tehtävän leikkausharjoituksen, jossa koira tekee hyppyjä kahdeksikkona. Pistin tietty hänet töihin, eli Joy sai taas toimia demokoirana. Kääntyi pari kertaa leikkauksesta väärään suuntaan ja teki alkuun aika suuria kaarteita, mutta sai aika nopeasti juonesta kiinni.

Tällä viikolla olen saanut sekä Anjalta että Jarilta jotenkin kovin lohdullisen kommentin, eli kaikkia käännöksiä ei ole edes järkevää tehdä hyvin, vaan joskus on sujuvan jatkon kannalta järkevää tehdä iso kaarros. Anja myös sanoi, ettei myöhästyneestä valssista kannata välttämättä välittää, kun koira on riittävän nopea on mahdotonta onnistua valssin ajoituksessa aina nappiin.