Tänään korkkasimme ulkokauden oman seuramme kisoissa Haarajoella. Päivä oli lämmin ja aurinkoinen, mutta valitettavasti hyvin tuulinen, mutta onneksi omat ratani eivät tuulenpuuskista kärsineet.
Tänään testasin kisaamista ilman fiiliksen nostatusmusaa ja olin kyllä tulokseen kovin tyytyväinen. Vasta pari koiraa ennen omaa vuoroa alkoi perhosia kertyä vatsan pohjalle, mutta sitä kautta sain hyvin keskityttyä rataan. Eka rata oli helpohko, mutta harmikseni hyppykorkeus oli 45 cm, jota olen mennyt vain kerran aiemmin ratana. Ei se Joylle mikään kohtuuton korkeus ole, mut kyllä minusta oli kurjaa et medi1-luokassa hyppykorkeus oli 45 cm, mutta medi2-luokassa 40 cm. En kuitenkaan ottanut asiasta mitään ongelmaa, vaan lähdin tekemään hyvää rentoa suoritusta, ohjaussuunnitelmassa pysyen. Erotin radasta kaksi kohtaa, joissa minun tulisi olla tarkkana, eli putkesta 8 hypylle 12 vienti, sillä vauhti olisi varsin kova ja putki houkuttelemassa hypylle 12 vietäessä. Toinen vaaran paikka olisi kepit, sillä tuollaisissa paikossa kun putki on pujottelun jälkeen vetämässä minun tulee olla hyvin tarkkana, ettei Joy jätä lopusta keppejä tekemättä.
Ensimmäinen rima putosi jo puomin jälkeen, muttei se siihen jäänyt vaan vielä hypyltä 11 kolahti rima alas. Pujottelussa en sitten kuitenkaan malttanut olla häiritsemättä Joyta putkelle viennin ennakoinnissa ja niinpä vika väli jäi pujottelematta ja hylky tuli.
Tokan radan alku mietitytti kovasti, Joy kun on osoittanut keppivetoisuutensa ja miekin alan sen jo sisäistää. Lopulta päätin tehdä hypylle 2 ihmisnuolen, silläkin riskillä että rima mitä luultavammin putoaisikin. Jotenkin tämän radan alku tuntui hirmuisen haasteelliselta ja vasta keppien jälkeiseltä hypyltä pääsisi nautiskelemaan vauhdin hurmasta. Niinhän siinä sitten kävi, että liikkeelle lähtöni ihmisnuolesta myöhästyi hieman ja näin Joyn ilmeestä ettei se ollut enää ihan varma mita aioin. Epäröinnin seurauksena käännös venyi hiukan pitkäksi + rima kolahti alas. Tässä kohtaa mieleeni pulpahti ajatus "nyt mennään sitten lujaa". Putken jälkeiselle hypylle tekemäni valssi myöhästyi ja Joy pelasti tilanteen leikkaamalla takanani A:lle ja vaikka tunsin jalassani kosketuksen ei siitä virhettä tullut. Loppurata oli aivan mielettömän hyvä, tai no, pituutta edeltävä hyppy meni vähän pitkäksi, kun en vaivautunut kertomaan tulevasta käännöksestä, mutta muuten menossa oli vauhdin huumaa ja olin itse aivan mielettömän tyytyväinen rataan ja omaan vireeseeni, eikä alun riman pudotus harmittanut yhtään. Tulosohjelmaamme on lisätty uusi ominaisuus, eli se laskee myös koirakon etenemän, joka oli meillä 4,21 m/s.
Jäähdyttelylenkin jälkeen vein koirat kotiin ja tulin sitten loppupäiväksi kisatöihin, eli aina klo 22.30 asti. Nyt on takki tyhjä, joten HYVÄÄ YÖTÄ!
Kommentit