Launtaiaamuna oli herätys klo 7:30, joka on minulle aika vaikea aika avata silmät. Jotenkin minulta oli mennyt säätiedotus ohi ja niinpä löysin itseni treenipaikalta varustautuneena Vorolle vettä 1 dl ja itselleni yksi Trip-mehu! Voron viilennyspyyhekin oli jäänyt kotiin... Onneksi sain sellaisen lainaksi ja vesivarantoja kävin täydentämässä Seijan ja Peetsan vesiletkusta.
Päivän treenit aloitimme Esa Muotkan koulutuksessa ja eihän Voro tietenkään liikkunut ekalla radalla mihinkään. Pohdimme sitten keinoja vauhdin lisäämiseen, kun vauhtia Vorossa tunnetusti on, se vaan pitää pystyä kaivamaan esille. Leluihin Voro kyllääntyy tosi äkkiä, mutta makupaloihin ei. Makupaloissa on vaan se vika, että ne rauhoittavat koiraa. Esa oli kuitenkin sitä mieltä, että parasta olisi joku lelu tai patukka, jonka kanssa voimme leikkiä yhdessä, eikä niin että koira viihdyttää itseään. Tokaa harjoitusta varten sain jäähdytettyä Voron hyvin kastellulla pyyhkeellä ja painin sen kanssa vielä juuri ennen rataa ja läksin lentävällä lähdöllä ja kas, alkoipa koirasta löytyä vauhtia. Oma kunto on kyllä pohjalukemissa, aika äkkiä loppui puhti.
Aaltosen Mikon radalle tiesin sitten jo miten Voro kannattaa kiihdyttää, mutta kun ekassa harjoituksessa oli oikeastaan pakko jättää koira lähtöön, niin kyllähän se vire laski. Kun sitten seuraavassa harjoituksessa lähdettiin yhtäaikaa radalle, niin vauhtiakin tuli ja Voro jopa haukkui osalla rataa.
Mitä oppia treenipäivästä sitten jäi käteeni? Luota koiraan. Kummankin treeniradoilla oli takaahyppyjä ja hankalia kepeille vientejä, ja kyllä se vaan niin on, että Voro tietää mitä tarkoittaa TAKAA ja KEPIT. Ihan turhia virheitä tuli, kun yritti ohjata niin, ettei koira menisi ansaesteelle, mutta kun vain luotti, sijoittui itse oikein ja muisti suusanallisesti kertoa mitä haluan, niin johan toimi.

Sunnuntaina kello oli jälleen soimassa klo 7:30, mutta jostain syystä heräsin jo seiskalta. Edellisiltana olin pakannut kassin valmiiksi, joten kaikkea mahdollista oli mukana, paitsi tietysti aurinkorasvaa. Keravalta koukkasin seuratoverini Tanen ja espanjanvesikoiransa Vinskin kyytiin ja suuntasimme kohti Lohjan rantapuistoa Uudenmaan Kennelpiirin piirinmestaruuskisoihin. Kisapaikka oli minusta oikein hyvä, mitä nyt pohja oli aavistuksen verran kova. Tuomari oli huomioinut pohjan ja helteen rimakorkeuksissa, jotka olivat mineillä 25 cm, medeillä 35 cm ja maxeilla 55 cm. Mikä parasta aivan kisapaikan vieressä oli järvi, joten koiria pääsi halutessaan myös uittamaan. Kirsti tuli aamupäiväksi katsomaan kisoja tai oikeammin tervehtimään minua koirineni ja tutustumaan Joyhin.
Tällä kertaa kuumensin Voroa paini- ja patukkaleikein ennen kutakin rataa. Ekalta radalta ei tullut ratavirheitä, mutta kaksi isoa kaarretta, joiden takia emme aivan ehtineet ihanneaikaan, vaan yliaikaa rapsahti 2,36 sekkaa. Vauti ei ainakaan alkuradalla päätä huimannut, mutta minun ja Voron välinen "kuminauha" venyi paikoin tooosi pitkäksi. Alastulokontaktit onnistuivat kaikki hyvin, mutta puomin ylösmeno oli aika kyseenalainen, mutta tuomaritäti ei vilkutellut perään ;) Toisella radalla tuli yksi kielto, kun en alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen leikannutkaan ennen muuria, vaan yritin työntää koiraa muurin jälkeen, mutta unohdin spurtata sitä ennen, eli olin liian takana. Muuten oli ihan siedettävä rata, enkä itsekään ollut ihan niin jähmeä kuin ekalla radalla. Kiellon takia emme ihan päässeet aikaan, eli yliaikaa 1,48 sekkaa + 5 virhepistettä kieltovirheestä. Kahden radan yhteistulos siis 8,84 vp, jolla irtosi piirinmestaruuksissa sijoitus 10. Maxiluokan piirinmestaruutta tavoitteli 45 koirakkoa, joten en voi olla kuin tyytyväinen.
Minijoukkueellemme kävi vähän huonosti, sillä kaksi joukkueemme koirista sairastui ja jouduimme ottamaan varakoiran käyttöön. Eihän siinä mitään, mutta kun ko. koirakko on aiemmin kisannut vain epävirallisissa. Eikä siinäkään vielä mitään, mutta kun joukkueessamme oli vain kolme koiraa, niin kaikkien olisi pakko saada tulos, jotta joukkue saisi tuloksen. Varakoiramme Iines joutui vielä ihan kisan ekana radalle, mutta Minni luotsasi taitavaa koiraansa todella hyvin, eikä ainakaan näyttänyt paineeistuneen tilanteestamme. Erittäin hyvä rata, mutta valitettavasti Iines ei suostunut nousemaan puomille lainkaan, joten suoritus ja samalla koko joukkue hylättiin. Starttasin kuitenkin Kerryn kanssa, vaikka tuloksellamme ei ollutkaan enää mitään merkitystä. Meitä edeltävän koiran ollessa radalla Kerryn toinen etujalka lipsahti patukkaleikissä kaulapannan metalliketjun väliin ja Kerry kiljahti kuuluvasti kutakuinkin samaan aikaan, kun meitä edeltävä koirakko aloitti loppusuoran. Äkkiä vaan katsoin ontuuko koira ja kun ei, niin radalle. Kerrystä ei näkynyt radalla pitämästään yli viikon kestäneestä paastosta jälkeäkään, mutta valitettavasti jätti pujottelematta kaksi viimeistä keppiä, enkä saanut korjattua virheen tapahtumispaikalla, vaan jouduin aloittamaan alusta. Uusi yrityskin epäonnistui, ts. meni väärin sisään, mutta sitten vaihdoin keppien toiselle puolelle ja tehtiin ihan mukiin menevä rata, mutta keppisähläyksessä paloi rutkasti aikaa + puomin alastulolta lipsahti vielä virhe. Pinteli ja Ellu näyttivät sitten lopuksi mistä kana kusee ja tekivät hienon nollaradan.
JAUn medijoukkue, jossa muuten kilpaili pelkkiä espanjavesikoiria, nappasi hopeaa ja sitten oli vuorossa maxien joukkuekisa. Minusta alkoi jo helle veroittaa voimia isosti, mutta sain tehtyä Voron kanssa tuloksen, vaikka kepeillä kyllä sössin sijoittumalla liian lähelle keppejä, jolloin Voro meni väärään väliin sisään ja korjatessani oli livahtaa putkeen. Keinulta rapsahti 5 vp, kun lähti jatkamaan matkaa ennen kuin keinu oli maassa. Tulos siis radalta 10 vp + n. 3 sek yliaikaa keppisekoilun takia. Kaikki joukkueemme koirakot tekivät virheitä radalla, mutta saimme kaikki kuitenkin tuloksen ja yllättäen nappasimme hopeaa! Seuramme saldo siis mediluokasta espanjavesikoira Rubille hopeaa sekä joukkuekisasta medeille ja maxeille hopeaa!!!

Kiitos seurasta, nyt alan kerätä kamojani kasaan ja lähden uittamaan koiria. Heissan!