Olin uudenvuoden aattona töissä kuuteen asti, vaikka päivä oli kyllä niin hiljainen, että olisi ollut viisaampi sulkea vaikkapa jo klo 16. Työpäivä oli varsin verkkainen, joten sain tehtyä hyvin rästitöitä. Kuudelta olikin jo kiire kotiin, sillä Kerry pelkää ilotulitteita ja olinkin aloittanut sen "lääkitsemisen" homeopatian konstein jo maanantaina. Koirat tulivat iloisena vastaan, mutta Kerry kääntyi heti portailta takaisin ja piipahdinkin sen verran kotosalla, että annoin Kerrylle pari raetta Aconitumia, laitoin valkosipuliperunat uuniin peittämään ilotulitteiden hajuja, suljin kaikki alakerran verhot, avasin radion ja sytytin kaikkiin huoneisiin valot. Toivoin ulkona olevan vielä sen verran rauhaisaa, että olisin saanut Kerryn edes pissaamaan, mutta turha toivo. Jouduin kantamaan pyristelevän Kerryn portille ja ensin kävelimme noin 100 metriä Kaarnatietä, kunnes huomasin lähipuistossa "pommiryhmän", jolloin käännyimme takaisin ja sitten kokeilin Pihlajatietä, mutta Kerry alkoi olla jo niin hysteerinen, että välittömästi Joyn hädittyä lähdimme takaisin kotiin. Sisätiloissa Kerry selvästi vähän relasi säilyttäen toimintakykynsä, eli söi, joi ja vähän leikkikin. Sängyllä tai sohvalla se ei kuitenkaan viihtynyt ja vaelteli välillä levottomasti paikasta toiseen. Vähän ennen puolta yötä meteli meni niin kovaksi, että Kerry vain istui tietsikkapöydän alla tärisemässä ja minä onneton vielä unohdin antaa sille lisää Aconia. Niin paniikkiin se ei kuitenkaan tällä kertaa mennyt, että olisi alkanut läähättää, joten ehkä Aconista oli edes pientä apua. Puoli yhden maissa alkoi meno olla jo sen verran rauhaisaa, että kannoin Kerryn pihan toiseen päähän toiveena saada se pissaamaan ja vaikka se kipittikin vauhdilla takaisin yläpihalle, niin pysähtyi sen verran että pisaisi pitkään ja hartaasti. Tämän jälkeen hänen majesteettinsa linnoittautui olohuoneen tuoliin, jossa pötkötteli ulkoisesti rauhaisan näköisenä siihen asti että menimme nukkumaan. Joy kävi muutaman kerran illan aikana pihalla, eikä se välittänyt tuon taivaallista raketeista.

Uudenvuoden päivän aloitimme aamulenkin jälkeisellä treenituokiolla ja jumppaamalla. Ensin tein Joyn kanssa puolikkaalla pujottelulla 5 toistoa / puoli niin että ruokakuppi odotti pujottelun päässä. Sen jälkeen tein muutaman sylkkärin ja jumppasin Joyta 20 toistoa rintarangan liikkuvuuden lisäämiseksi sekä 20 punnerrusta lapaa tukevien lihasten parantamiseksi. Seuraavaksi siirryin sisätiloihin ja treenasin hieman jenkkikäännöstä ja ihmisnuolta sekä teetin Joylla vielä ristikkäisjalkojen nostot, 10 kpl / puoli. Kerrykin sai jumpata, eli ensin takajalkojen nostot 10 kpl / puoli ja lopuksi ristikkäisjalkojen nostot 15 kpl / puoli. Iltapäivällä lähdimme epävirallisiin agilitykisoihin Hyvinkäälle. Halukkaat saivat mennä radan kahteen kertaan, mutta koska olin lähinnä ottamassa tuntumaa pohjaan viikonlopun kisoja silmällä pitäen tyydyimme Joyn kanssa yhteen starttiin. Rata oli ihan vietävissä, mutta olin taas todella löysä + jostain syystä minua alkoi jännittää ennen omaa vuoroa. Meillä sujui alku hyvin, mutta keinu oli 3. este ja suorassa linjassa kahden ekan esteen kanssa, joten Joylle kävi taas työtapaturma ja se luuli keinua puomiksi. Ei se mitään lentokeinua tehnyt, mutta tuli läpi samalla tavalla kuin Itsenäisyyspäivän kisoissa. Pari kieltoa saatiin, kun luulin Joyn olevan jo lukittunut esteeseen ja lähdin liian aikaisin liikkeelle esteestä pois päin. Pujottelunkin tyrin, kun ennakoin pujottelun jälkeistä täyskäännöstä, jolloin Joy tuli tokavikasta välistä ulos. Koska olin pujottelun "väärällä" puolella en osannut korjata keppejä kesken, joten korjasin vain viimeisen kepin ja jatkoin sitten radan loppuun. Joy vaikutti olevan sinut pohjan kanssa ja puomi & A onnistuivat täydellisesti, joten eihän sitä voi muuta kuin olla tyytyväinen.