Tänään kisattiin Helsingin kennelpiirin piirinmestaruuksista Helsingin Konalassa. Mehän kuulumme Uudenmaan kennelpiiriin, joten meille titteleitä ei ollut tyrkyllä. Purina-areenan pohja oli muuttunut toisenlaiseksi ja verkassa Joy tiputti rimoja ihan urakalla. A-kisan tuomaroi Johanna Wüthrich ja rata vaikutti oikein mukavalta ja virtaavalta. Rata alkoi hyvin, mutta yllättäen olin mennä nenälleni ennen ensimmäistä putkea. Videolta näyttää siltä että polvi pettää alta. Puomilla Joy pysähtyi viikon tehokuurista huolimatta liian ylös, mutta tuli hienosti luvalla. Vitoshypyltä kääntö meni pitkäksi ja jouduin korjaamaan linjaa peruuttaen enemmän kuin olin suunnitellut. Kuinka ollakaan pito kenkien alta katosi yht'äkkiä ja meikä kiepsahti nurin! Jälkeen päin seuratoveri kertoi jalkojeni asennon näyttäneen sen verran pahalta, että epäili etten omin voimin kömmi ylös, mutta koska omaan löysät nilkat ja polvet sekä ö-luokan lonkat, ei mun käynyt kuinkaan, mutta kieltohan sieltä napsahti. Rata jatkui suunnitelman mukaan kepeille asti, mutta juuri ennen pujottelua kompuroin uudemman kerran ja taas näyttää siltä että polvi menee yli. Keinun jälkeen minun piti ottaa Joy kiinni ennen muuria, mutta jostain syystä näin jäi tekemättä ja Joy ampui putkeen. A onnistui hyvin Joyn tehdessä hienon 2 on 2 off -kontaktin, mutten muistanut korjata Joyn linjaa ennen rengasta, joten meni putken väärään päähän. Video

Hyppyradan tuomaroi Anne Huittinen ja ihanneaika oli todella tiukka. Etukäteen tiesin meille hankaliksi kohdiksi 6-9 välin, koska epäilin Joyn hakevan hypyn 6 jälkeen pituushypyn, ja okserilta käännön, koskapa leikkaamalla käännöt eivät ole vahvimpia puoliamme. Vaikken usko ekan radan kompurointien johtuneen kengistä vaihdoin Mundialit Intregratoreihin. Kyseisten kenkien pohjissa ei ole kovin suurta eroa, joten vähän harmitti ettei kummatkaan vanhoista Ditoistani ollut mukana, sivusuuntaan sojottavista pohjanastoista kun olisi voinut olla hyötyä. Ennen rataa uhosin kisaavani seuraavan kerran Purinalla vasta helmikuussa jos vielä kaatuisin.... Jälleen kerran rata alkoi hyvin, tosin renkaalla jäin vanhasta tottumuksesta vähän odottelemaan koiraa, josta johtuen en sitten ehtinytkään niin hyvin kääntämään vitoshypylle kuin olin ajatellut ja kutoshypyn takaakierto vaati enempi ohjausta kuin olin kuvitellut. Niinpä 6-7 väliin tekemäni valssi päättyikin eri kohtaan kuin olin ajatellut ja kääntyessäni menosuuntaan minulla olikin edessäni kaksi hyppyä ja pikkiriikkisen hetken en tiennyt kummalle piti mennä. Ihan vastaava juttuhan kävi pari viikkoa sitten Ojangossa, tosin silloin eksyin paljon pahemmin. Tämä hetkellinen epäröiti kostautui kuitenkin heti, sillä en sitten ottanutkaan Joyta riittävästi kiinni ennen seiskahyppyä ja kas, sinnehän se irtosi pituudelle. Kepeille vienti onnistui todella hyvin poispäinkäännöllä kuten myös jatko okserille asti. Okserilla leikkaus meni ketuilleen, eli Joy kääntyi väärään suuntaan tiputtaen vielä takariman ja tuli vielä seuraavan hypyn välistä kun olisi pitänyt mennä takaa. Loppu menikin sitten ok ja mikä parasta, en kompuroinut kertaakaan! Video

Fiilis oli tänään vähän kateissa, johtuen varmasti suurelta osin ekan radan kompuroinneista. Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen siihen, etten antanut asian vaivata toiselle radalle lähtiessä, vaan päätin että kaadun jos olen kaatuakseni. Kisoja on viime aikoina ollut niin paljon, että saatan olla vähän leipiintymässäkin. Joyn juoksun pitäisi kuitenkin alkaa kuukauden sisällä, joten tauko on edessä. Ensi lauantaina kisaamme kahden radan verran Kirkkonummella.