Sain juuri tiedon, että meidät on Joyn kanssa siirretty B-ryhmästä (esteet sekä pieniä radanpätkiä osaavien ryhmä) C-ryhmään (kilpailuvalmiit). Tärkein syy ryhmän vaihtoon on se, että C-ryhmästä on jäänyt koirakkoja pois, joten ryhmäkoot tasaantuvat hieman, mutta pyysin siirtoa sen takia, että ero näiden kahden ryhmän harjoituksien vaikeusasteessa on olematon. Kuvittelin B-ryhmän olevan jo koulutuskuvauksenkin perusteella ryhmä, jossa parin kolmen esteen mittaisilla harjoituksilla opetettaisiin perusohjausta ja osa treeneistä olikin sellaisia. Mutta, ryhmässä on myös tehty 1-lkan rataa, mikä ei mielestäni kuulu tälle tasolle vielä lainkaan. C-ryhmää kouluttaa syyskaudella myös Emmi, jonka koulutuksiin tahdon ehdottomasti päästä, joten ryhmän vaihto oli loistava juttu siltäkin osin. Harmi vaan, että en pääse treenaamaan vielä kahteen viikkoon, joten voi olla että missaan suurimman osan Emmin koulutuskerroista tai ehkä jopa kaikki, mut sille ei sitten voi mitään. Samassa ryhmässä treenaa myös Kerryn Kutka-poika, joten näen heitäkin nyt sitten useammin.

Eilen ja tänään olen tallityttöillyt, eli kuskannut heposia laitumelle ja takas, siivonnut boxit, kuskannut heinää ja vettä, sekä keitellyt puurot. Eilen uusin tuttavuus yritti kyykyttää mua riimun laiton kanssa, eli kun en onnistunut ekalla kertaa, niin herra nosti päänsä yläilmoihin ja testasi saisinko hänet lassottua. Kyllähän se onnistui, kun olin vaan kärsivällinen. Tallitöiden teko on monen vuoden jälkeen oikein mukavaa puuhaa, varsinkin kun boxeja on vain neljä. Kerry ja Joy auttavat minua kovasti syömällä p..skaa, kaikki kun ei talikkoon jää. Oma ruoka ei tyttösille maistu lainkaan, mutta liekö ihmekään kun on tuoreita "munkkeja" tarjolla.

Makeista kieltäytyminen on sujunut erittäin hyvin. Elin monta päivää samassa taloudessa suklaalevyn ja täytekakun kanssa ilman mielitekoja, mutta tänään teki vähän tiukkaa kun nenään leijaili täytelakun tuoksu. Eilen söin kaksi palaa mustikkapiirakkaa, mutta se oli tietoinen valinta, enkä saanut siitä omantunnonpistoksia.