Uudenmaan kennelpiirin mestaruuskilpailut. Ensin kisasimme yksilökisassa, tuomarina Kati Wala.

Agirata alkoi hauskasti sarjaesteellä, eli kakkonen oli kolmoissarja. Ikävä kyllä Joy luki A-osan jälkeen pujottelun, joten kielto B-osalta, mutta kerrankin muistin kyseessä olevan sarjaesteen. Jatko hyvin A:lle asti, mutta sitten onnistuin tunaroimaan sen seuraavasta hypystä ohi ja pisteenä ii:n päälle otan sen huolimattomasti mukaan vikasta putkesta ja Joy karauttaa keinun sijaan A:lle, mutta tekee sentään hirmuhienon kontaktin. Loppurata virheettä, vaikkei poispäinkääntö ihan nappiin mennytkään.

Suivaantuneena viimeaikaisista koiran hukkaamisista päätin, että hyppärillä

Radan alku oli varsin haasteellinen, eli itseäni huoletti että tunaroisin Joyn pituudelta kepeille ja pujotteluun viennissä piti olla tarkkana ettei tuuppaa koiraa putkeen. En mennyt turhaan varmistelemaan, vaan luotin Joyn osaamiseen ja kepeille vienti onnistui hyvin. Keppien päähän päälle juoksu, eikä lopussa mitään ongelmaa ollutkaan. Ihanneaika oli todella tiukka, eli alitimme sen vain 1,15 sek, joka riitti kolmanteen sijaan heti Sonicin ja Robin jälkeen. Hullua pidettiin jännityksessä loppuun asti ja kohteena tietysti hyppyserti, jonka saimme eli hyppyserti nro 2 on nyt sitten saatu, joskin Joysta voi tulla hyppyvalio vasta marraskuussa.

Joukkuekisan tuomaroi Kari Jalonen ja se oli varsin sujuva pläjäys. Ainoa meille hankala paikka oli oikeastaan suoran putken jälkeinen elämä, sillä putki antoi kyllä ihan oikealle esteelle, mutta koira linjautuisi sen jälkeen väärälle esteelle, eli minun olisi oltava putken toisessa päässä ennen kuin Joy olisi putkesta ulkona. Onneksi on tullut opetettua kontakteista itsenäiset edes jollain tapaa, joten pääsin ottamaan puomilla reilusti sivuetäisyyttä ja ehdin ottamaan Joyn kiinni ennen putkea seuraavaa estettä. Päästiin nollalla maaliin asti, kuten koko muukin joukkueemme ja voitimme piirinmestaruuskultaa 0,26 sek kaulalla Kirkkonummen joukkueeseen.

Video