Tiistaina olin Joyn kanssa SM-ryhmän treeneissä. Ensin piti olla kirmailupätkä, mutta koskapa vain yksi ohjaajista oli täysin terveiden kirjoissa, niin menimmekin nysväysrataa, joskin kyllä siinäkin oli lyhyt kirmausosio. Harjoituksessa mentiin kepit peräti neljä kertaa, joista kahdella pystyi valitsemaan joko hyvin helpon tai sitten haastavamman keppikulman. Koskapa varsinkin alle 90 asteen avokulmat ovat Joylle vaikeita valitsin tietysti vaikeammat keppikulmat ja käännöt kepeille niiston kautta. Niistossa Joy tarvitsee hyvin selkeän näytön ja se hämmentyy helposti toisesta kädestä, joten ohjaava käsi täytyy työntää selkeästi riman toiselle puolelle ja vielä hieman heiluttaa nyrkkiä. 90 asteen umpikulma ei tuottanut mitään vaikeutta ja yllätyksekseni Joy kesti hyvin kepeille jätön, eli ehdin hyvin muutaman metrin sen edelle tekemään persjätön, jolloin ehdin hyvin auttamaan takaakierrossa. Jaakotuksesta takaakiertoon lähdössä ilmeni ongelma, josta oire näkyi jo viime viikonlopun kisoissa. Joy kääntyy jaakotuksesta hyvin, mutta jos lähden jaakotuksesta juoksemaan katoaa koirakin, eli tässä tapauksessa se livahti useamman kerran ansapussiin. Radan ennalta hankalalimmaksi epäilemäni paikka osoittautui sangen haasteelliseksi, siinä kun piti tehdä sarja sylkkäreitä. Olisi siihen toki muitakin vaihtoehtoja ollut, mutta tahkottiin nyt niitä kun sillä saralla on totisesti hiottavaa. Sylkkäreissä minulle käy helposti niin, että käden kääntävä liike on vaillinainen, jolloin Joy kääntyykin minuun päin eikä suinkaan pois, niin kuin olisi tarkoitus. Toinen iso ongelma on käännön jälkeen huiskiva käsi, jolloin Joy lähtee tietysti ihan jonnekin muualle mitä tarkoitin. Tuplasylkkäriä olen treenannut joskus ilman koiraa ihan onnistuneesti, mutta tällä kertaa jouduinkin tekemään triplan Muutaman yrityksen jälkeen tupla meni hyvin, mutta kolmannessa pakka alkoi jo vähän hajoamaan. Pääsin myös testaamaan kepeillä päälle juoksua ja sehän onnistui yllättävän hyvin kun vähän auttelin vastaisella kädellä. Radan kirmailukohdassa oli hyötyä jos koiran pystyi jättämään A:lla sivusuunnassa. Sivuirrotus tekee Joysta tosi epävarman, joten tulee hirmuisen hitaasti alas, mutta koska A:lta piti kääntyä tiukasti vasemmalle, kirmata kaksi hyppyä suoraan ja kolmas takaa, niin eipä minulla ollut muuta vaihtoehtoa kun mennä vastaanottamaan A:ta seuraavan hypyn takaa. Olin oikein tyytyväinen treenin antiin ja mikä parasta kinttu ei pistänyt koko iltana hanttiin. Kyllä sitä illalla ihan pikkiriikkisesti särki, mutta aamulla ei ollenkaan.

Keskiviikkona oli Daikun ekat treenit juoksutauon jälkeen. Koskapa se ei ollut käynyt hallilla vielä lainkaan, enkä ollut nähnyt sitä neljään viikkoon epäilin sen testaavan minua koko illan ja olevan muutenkin vähän hankala. Timo oli helpottanut aavistuksen verran radan yhtä kohtaa, mutta muuten se oli sama kuin SM-ryhmälle. Vuoromme tuli enemmin kuin luulin, joten en ehtinyt ottaa Daikua juuri ollenkaan käsiin ennen vuoroamme, mutta likkahan oli tullut selvästi tekemään töitä! "Ououu" se huusi innoissaan ja vain pari kertaa testasi tarvitsisiko lähdössä pysyä, mutta muuten se meni todella hyvin. Harjoituksen keppikulmat ovat Daikulle vielä liian vaikeita, joten ekaan pujotteluun lähetin sen jaakotuksen kautta, tokaan twistin kautta ja lopuissa yritin vain ehtiä auttamaan mahdollisimman paljon. Yllätyksekseni myös Daiku kesti kun jätin sen pujottelemaan ja kirmasin edelle tekemään persjättöä. SM-ryhmässä sylkkärikimaralla viemäni kohta oli nyt hieman eri järkässä, eikä hyppyjä menty kuin kerran, joten tein sen takaaleikkaamalla. Timolta tuli hieman noottia, että jätin Daikulle liikaa tilaa, jolloin se pääsee valumaan liikaa. A jännitti hieman ja kuinka ollakaan en sitten muistanut käyttää Daikun kontaktikäskyä, joka on "ODOTA" vaan käskin "ALAS", tosin Daikun vaatimalla tiukalla äänensävyllä. Kuinka ollakaan neitihän teki täydellisen ja vieläpä nopean 2 on 2 off -kontaktin!! Juoksutauko oli tehnyt tehtävänsä Daikun kunnolle, joten se väsähti aika nopeasti ja pudotti sitten pari rimaakin, mutta hirmuisen tyytyväinen olin sen työskentelyyn ja mikä parasta, kinttunikaan ei taaskaan kiukutellut.

Torstaina Joyn varaohjaaja Sanna Alander treenasi ensimmäistä kertaa Joyn kanssa. Tein heille edellispäivän treenistä pienen pätkän, jolloin pääsin näppärästi myös näkemään miten Joy menisi Sannan kanssa meille vaikeat kohdat. Joylle oli selvästi tärkeää tietää missä minä olin, mutta muuten se teki töitä hyvin Sannan kanssa. Niistot olivat alkuun vähän ongelmallisia, sillä Sanna laittaa käden vähemmän riman yli kuin minä ja lisäksi Joy kiinnittyi helposti Sannan toiseen käteen jääden vähän epävarmaksi kumpaako kättä pitäisi totella. Ekassa jaakotuksessa näkyi vähän myöskin epävarmuutta, mutta seuraava menikin jo sujuvasti. Sannan sylkkäriä Joy ei lukenut, mutta eiköhän sekin asia saada helposti kuntoon. Yhden riman Joy pudotti, mutta mielestäni he pysyivät hyvin rytmissä ja yhteistyö näytti varsin hyvälle. Emme ota nyt mitään paineita treenaamisesta tai kisaamisesta, vaan jos kaikki menee hyvin, niin juoksen ensin omat nollat kasaan ja sen jälkeen Sanna juoksee omansa. Sannallahan on aikaa heinäkuun ekalle viikolle, joten mitään kiirettä ei ole.