Keskiviikkoaamuna menin Joyn kanssa Timon treeneihin. Radan alkuosa oli meille suht helppo kepeille asti, mutta keppien loppuosassa oli hieman ongelmia, sillä noin metrin päässä vikasta kepistä oli putken seinämä. Tästäkin selvittiin, mutta sitten keinulta eteenpäin olinkin lirissä. Keinun jälkeisen hypyn valssista Joy valui hieman, sitten jouduin vähän odottelemaan sitä, ettei mennyt hypyn sijaan takana häämöttävään putkeen, joten jäin jo renkaalla taakse. Renkaalta olikin sitten hirmuinen "suora" eli pituus, hieman vasemmalle muuri, hieman oikealle hyppy ja takaisin päin putkeen. Siinä vaiheessa kun minä aloin olla pituuden hujakoilla, oli Joy jo alas muurilta, joten olin aika pahoissa vaikeuksissa. Joy lukitsi monen monta kertaa muurilta loogisimman okserin ja karautti sen väärään suuntaan. Minun piti saada sen huomio heti kun se laskeutui pituudelta jolloin sain sen käännetyksi oikealle hypylle. Putken jälkeen mentiin muuri takaakiertona ja vieressä oleva hyppy myötäsuuntaan ja onnistuin monen monta kertaa saamaan sen takaa. Mulla alkoi jo keittää ja Joy meni epävarmaksi ja alkoi tarjoilla omiaan. Timo totesi saman, minkä huomasin jo hyvin syysskaboissa, eli läheltä ohjaus sujuu hyvin, mutta kauko-ohjauksessa olen lirissä. Paikoissa joissa minun tulisi pystyä ohjaamaan 6-8 m koiran takana minulla ei ole mitään pelivälineitä. Suoraanhan voi aina mennä, mutta ne käännökset!

Illalla oli vuorossa ryhmätreenit Daikun kanssa. Kontaktit on meille vaikeita, sillä ensiksikin kun Joyn kontaktikäsky on "alas" ja nätillä äänensävyllä, niin Daikun kontaktikäsky on "odota" ja se pitäisi sanoa tiukasti käskien. Ylösmenojen kanssa olen yrittänyt muistaa tehdä rytminmuutoksen, mutta en ole niihin vielä hirveämmin puuttunut. Keinu on Daikulla vähän unohduksissa, eli ei oikein tahdo muistaa pysähtyä. Putket ovat myöskin vähän ongelmallisia, sillä Joy on putkivetoinen, kun taas Daikua ne eivät vedä. Sen sijaan välistävedot toimivat eilen todella hyvin, vaikka niitä oli kaksi peräkkäin. Välistävedot olivat Voron kanssa yksi vahvuuksistamme, kun taas Joyn kanssa ne pissivät. Joy on kuitenkin reilusti sähäkämpi peliväline kuin Daiku tai Voro, joten taitaapi taasen olla ajoituskysymys. Hiottiin ryhmää kouluttaneen Hannan kanssa kontakteja pallo targettina ja saimme varsin lupaavia tuloksia aikaan.

Tänään torstaina menen treenaamaan kontakteja Daikun ja Joyn kanssa sekä kertaamaan Joyn kanssa putkikääntöjä, sillä lauantaina on kaksi Mujusen rataa ja hänellä on usein paljon suoria putkia, monesti jopa peräkkäin.

Olen hakenut talvikaudeksi Joyn kanssa JAUn SM-ryhmään, jota kouluttaa Timo Rannikko. Daikun kanssa menen Joyn nykyiseen ryhmään, jota alkaa myöskin kouluttamaan Timo, joten luultavimmin menen kummankin koiran kanssa samaa rataa. Tietysti jos käy niin etten SM-ryhmään pääse, niin sitten Joy jatkaa nykyisessä ryhmässään.

Kuulin eilen että Joyn astutuksen siirto on herättänyt joissain piireissä keskusteluja ja epäilyn siitä, etten ole antanut lupaa astuttaa Joyta tänä syksynä, kun meillä on mennyt agiliidot niin hyvin. Kerrottakoon nyt, että omalta puoleltani en ole missään vaiheessa ollut pennutuksen siirtoa vaatimassa, mutta kun asissa oli epävarmuustekijöitä, niin kysyin haluaisiko kasvattaja lykätä astutusta vuodella ja kun tämä sopi hänelle hyvin, niin päätös tehtiin. Joyn agiliitouralla ei siis ollut ainakaan omalta puoleltani mitään tekemistä asian kanssa. Ja hei, ei meillä nyt niin hyvin ole mennyt!