Torstaina Joy täytti 5 kuukautta. Illalla olimme ensimmäistä kertaa Jokelan koirakerhon tokotreeneissä. Koulutusvinkkejä meille antoivat Teija ja Samuli Juntto, joiden tapa kouluttaa miellytti minua kovin. Minulla on aina ollut asenne tokoa kohtaan, mutta ainakin ensimmäinen treenikerta oli koulutusideologiani mukainen. Agilityihmisenä olen taipuvainen käyttämään tuplakäskyjä ja koiran olen tajuamattani vapauttanut HYVÄ-sanalla, joten työsarkaa riittää. Joyta vähän hämäsi uusi mielenkiintoinen paikka, eikä oikein leikkinyt totutulla tavalla, mutta leikki kuitenkin. He pitivät Joyta lupaavana ja kiitosta tuli hyvästä keskinäisestä kontaktistamme.

Perjantai-iltana tapasin pikaisesti Sarzan, joka kävi tuomassa russeliyhdistyksen maksutositteita ja rahaa tilitettäväksi. Kuulin myös erittäin surullisen uutisen hevos- ja russelipiireistä tutun Sepon kuolemasta. Tiesin hänen sairastaneen syöpää ja viimeksi nähdessämme noin vuosi sitten hän oli aika huonona, joten uutinen ei tullut yllätyksenä, mutta surulliseksihan tuollaiset uutiset aina vetävät.
Pesin Joyn näyttelyä varten.

Lauantaina kello herätti hävyttömään aikaan 7:30 ja tavoitteena oli ehtiä Hyvinkään villatehtaalle klo 9, jolloin vesikoiraurosten arvostelu alkaisi. Lähtö kuitenkin venyi, mutta olin jo sentään 9:20 perillä. Kehä oli ahtaassa paikassa ja sen ympärillä oli jo paljon väkeä, joten en sitten seurannut ko. kehää juuri lainkaan, vaan keskityin treenaamaan Joyn kanssa tulevassa kehässämme. Joy liikkui upeasti, muttei oikein malttanut seistä. Joyn luokassa kilpaili peräti 8 narttua, joista vanhimmat sijoitettiin ja me juuri ja juuri näyttelyikäiset jäimme sijoituksitta. Arvostelu oli kuitenkin hyvä, paitsi että tuomari olisi mielummin halunnut Joyn esitettävän näyttelytyyliin. Minusta koirat esitetään vapaasti seisottaen enkä pidä a) koiran ravauttamista hihnasta kuristaen b) tassujen asettelemista. Joyn arvostelu menee näin: Good proportions, feminine, good angulations in front and back. I like to prefer show presentation, good coat needs to improve with age. Moves well. Elikä suomeksi jotenkin näin: Hyvät mittasuhteet, feminiininen, hyvät kulmaukset edessä ja takana. Pitäisin parempana näyttelyesittämistä. Hyvä turkki kehittyy iän myötä. Liikkuu hyvin. Tuomari oli portugalilainen Zeferino Silva. Joy ja sisarensa Rulla juhlistivat onnistunutta näytelmäkokemusta painimatsilla kehässä ;) Oli todella mukava nähdä parin kuukauden tauon jälkeen Joyn Fani-sisar omistajineen sekä tavata uusia vesikoiratuttujani, joiden kanssa olen käynyt vain sähköpostitse keskusteluja. Muistin taas miksi en erityisemmin näyttelyissä käymisestä perusta, sillä jännitti taas ihan kauheasti, onneksi Joy ei kuitenkaan näyttänyt erityisemmin jännityksestäni häiriintyvän.

Kuvassa vasemmalta Fani, Joy ja Rulla. Kiitos Tuomelan Raimolle kuvausavusta!

Näyttelyn jälkeen kävimme Rullan ihmisten Maarian ja Annen kanssa Hyvinkään Rossossa syömässä ja puputin hyväksi havaitun annoksen nimeltään Herkuttelijan possua.
Päivän viimeinen ohjelmanumero oli pentujen ajelu ja Seijaa, Maariaa ja Annea odotellessa ajelin Joyn lähes kokonaan akkukoneellani, joka puri turkkiin oikein hyvin. Joy käyttäytyi pöydällä kuin olisi ollut ikänsä trimmattavana, enkä ole koskaan ajellut noin vaivatonta vesikoiraa! Vain naaman ajelu huoletti häntä hieman, mutta siitäkin selvittiin pienellä painostuksella. Kertakaikkisen fiksu ja vahvahermoinen tyyppi! Pentuturkin alta kuoriutui dalmatiankoiran pentu! Mustia pigmenttiläikkiä on pitkin kehoa kymmenittäin! Pilkullisuus on rotumääritelmän mukaan virhe, mutta harvoin tuomarit kuulema kaivavat iholle asti ja onpa Suomessa todella pilkullinen MVA:kin. Seija ajeli "trimmisalongissani" Rullan opastaen omistajiaan perron ajelun saloihin ja teki sitten vielä Joyn turkin saksityöt.

Tänään menemme 4 kertaa kestävälle AgiTokoDogsin järjestämälle pentutokokurssille. Mielenkiinnolla odotan, miten kurssi poikkeaa torstaina saamistani maajoukkuetason kilpailijan koulutustavoista.

Nyt taidan painella petiin, hyvää yötä!