Lauantai-iltana ehdin käydä kotona töiden jälkeen vain 40 minuuttia, ennen kuin piti lähteä hallituksen kokoukseen. Eipä siinä muuta ehtinyt, kun käydä koirien kanssa kävelyllä ja sit menoksi. Kokouksessa alkoi tietty väsyttää (+taisin olla kaikkien herkkujen jäljiltä vähän sokerihuomalassakin) ja lopulta sain aivan hillittömän naurukohtauksen ihan mitättömästä asiasta. Kun vielä vierustoverini Sonja yhtyi naurukuoroon oli mopon karkaaminen käsistä väistämätöntä. Viimein saimme silmät kuiviksi ja naamat peruslukemille, ja kokous saattoi jatkua. Soitin pikaisesti sisarelleni Tarjalle ja selvisi, että lähtevät suoraan kentältä ajamaan kohti Maaninkaa, mutta lupasivat käydä hakemassa kuistilleni jättämäni vanhan digikamerani, joka menee äidilleni. Olivat jättäneet minulle Kanarian tuliaisen, eli vihreät Crocks-kopiot :)

Lähdin ajelemaan kokouksesta kotiin vaille kymmenen. Käännyin Itäiseltä Valkoisenlähteentieltä vanhalle Lahdentielle ja lähdin ajamaan Keravalla päin. Noin 500 metriä ennen Koivukyläntien risteystä näin kun Koivukylästä päin tullut henkilöauto pyyhkäisi vanhan Lahdentien yli ja samassa toinen auto pyörähti rajusti. Ensimmäinen ajatus oli, että autoilija teki käsijarrukäännöksen, mutta toisalta se näytti olevan jotenkin hassusti. Kohdalle päästyäni huomasin, että tien ylittänyt auto oli ajanut tieltä ja toinen auto oli poikittain Viirilän suunnasta tulevien kaistalla ja sen keula oli pahasti rutussa. Onnettomuuspaikalla ei ollut vielä ulkopuolisia, joten ajoin varovasti auton tien reunaan (tie oli peilijäässä) ja lähdin katsomaan tarvisisivatko kolarin uhrit apua. Kolme muuta hallituksen jäsentä ajoi perässäni ja myös he tulivat selvittämään tilannetta. Tien yli ajaneessa autossa oli kaksi noin 18-vuotiasta poikaa ja kaksi samanikäistä tyttöä. He vaikuttivat kaikki hiukan järkyttyneiltä, mutta sanoivat olevansa kunnossa. Eivät olleet soittaneet poliisia, vaan toinen tytöistä kertoi soittaneensa isälleen, joka olisi tulossa heitä hakemaan. Paikalla haisi mielestäni alkoholi, mutta jälkeenpäin ajattelin sen olleen luultavammin tuulilasinpesunestettä. Ruttukeulaisessa autossa istui humalaiselta vaikuttanut nainen, jonka silmä näytti vähän turvonneelta. Jälkeeni paikalle tuli mies, joka kertoi vaimonsa soittavan parasta aikaa poliisille ja tilaavan ambulanssia. Väkeä alkoi olla jo sen verran paikalla, että päätin lähteä jatkamaan matkaa ja autolle mennessäni paikalle tuli vielä työvuorostaan palaamassa ollut sairaanhoitaja.
Ajettuani viitisen minuuttia Inka soitti onnettomuuspaikalta ja kertoi etten kai olisi silminnäkijänä saanutkaan vielä lähteä. Kertasin hänelle mitä näin ja lupasin että voi antaa puhelinnumeroni poliisille. Vähän ajan kuluttua Inka soitti uudestaan ja kertoi palomiesten sanoneen, että minun on palattava onnettomuuspaikalle antamaan lausunto ja että he eivät saisi lähteä pois ennen kuin olisin palannut. Eihän siinä muu auttanut kuin kääntyä takaisin. Paikalla oli 2-3 paloautoa, ambulanssi ja poliisit. Palomiehet olivat halkaisseet ryttykeulaisen auton tuulilasin ja siirtäneet paarit auton viereen. Palomies ohjasi minut poliisin luo, joka halusi vain tietää oliko tien yli ajanut auto hiljentänyt tai pysähtynyt risteykseen. Hän otti vielä yhteystietoni ja kehoitti jatkamaan matkaani, etten paleltuisi.
Kotona minua odotti kolme intomielistä koiraa ja hipsuttelin koko illan uusissa Crockskopioissani ;)

Sunnuntaiaamuna laitoin heti sängystä noustuani crocksit jalkaan ja kummallista kyllä eivät jalat tuntunet lainkaan kipeiltä ja pystyin kävelemään normaalisti. Pudotin nimittäin noin vuosi sitten painavan valokuvapaperirullan oikean jalan ukkovarpaalle ja sen paraneminen oli aika hidasta. Koska totuin varomaan varvasta, on jalkaan tullut asentovirhe, josta aiheutuu aamuontumista, joka kuitenkin menee aina ohi muutamassa minuutissa.
Yhdeksitoista ajoin Joyn kanssa Sotunkiin. Aurinko paistoi, mutta tuuli kylmästi. Valitettavasti Teija ei ollut tuonutkaan Essyä mukanaan, koska Essy oli Teija ex-miehen Juhanin luona. Teimme porukalla pitkän lenkin bordercollieiden Raffen, Nissen ja Smillan sekä Ankin ja tyttäriensä Emman ja Idan kanssa. Joy vähän jännitti aluksi bortsuja, mutta rentoutui hyvin nopeasti. Katseli vähän ihmeissään niiden paimennustouhuja, Nisse ja Smilla kun paimensivat Raffea ahkeraan. Lopuksi Joy leikki hieman Nissen kanssa kaksin ja menimme hörppäämään kupilliset kuumaa. Kauaa en kuitenkaan ehtinyt sisällä istuskella, kun alkoi tulla jo kiire kotiin vaihtamaan Joy Kerryyn, sillä olin menossa kolmeksi Jokelaan näyttämään Kerryä Kuusraisen perheeseen. Kotona ehdin olla vain 10 minuuttia ja sitten oli taas mentävä.

Ennakkoon olin vähän huolissani josko Kerry olisi tiineyden takia vierailullamme vaisu, mutta ihan oma itsensä se oli :) Rotista se innostui lopulta niin paljon, ettei olisi huoneesta tahtonut pois lähteäkään. Perheen lapset ovat erittäin hyvätapaisia ja puitteet koiranpitoon erinomaiset, joten olen todella tyytyväinen jos Kerryn pentu muuttaa heille asumaan. Kerryn keikistellessä selällään sohvalla huomasin kuinka paljon sen vatsa on jo pyöristynyt.

Tänään Joy tuli viralliseen juniori-ikään, eli täytti 9 kk.