Heräsin silmä kirkkaana eilen aamulla kuuden aikaan. Autohäkin kokoaminen oli jäänyt perjantai-iltana vähän vaiheeseen, joten käytin seiskan korvalla koirat lenkillä ja tein sitten häkin loppun. Muutama ruuvi jäi kuitenkin vielä kiristämättä kun häkin mukana tullut kuusiokulma-avain pääsi menemään jo vähän turhan huonoon kuntoon. Kellon viisarien lähestyessä töihinlähtöaikaa iski armoton väsymys, mutta onneksi oli vain 6,5 tunnin työpäivä. Duunista löysin tismalleen oikean kokoisen kuusiokulma-avaimen, jonka otin lainaksi.

Illalla menin Tuusulan Urheilukalastajien mökille Järvenpäähän juhlimaan Ullan 30-vuotista elämäntaivalta. Toivoin sijainnin olevan sellainen, että voisin pitää myös koiria ulkona, joten Kerry ja Joy pääsivät testaamaan uutta häkkiään. Matka meni hyvin, mutta perillä Joy protestoi äänekkäästi järjestelyä vastaan. Illemmalla tuli myös Ellu koirinensa paikalle, joten päästin Joyn leikkimään saksanmetsästysterrieri Haulin kanssa, joka on muutaman kuukauden Joyta nuorempi. Kakaroilla oli oikein hauskaa ja kun viimein hyytyivät päästimme Kerryn ja Pintelin "leikkimään". Russeleilla oli selkeästi enempi haistelujuttuja, joten leikki jäi pariin lyhyeen hepuliin Pintelin taholta. Olin lähtenyt juhliin aivan liian vähissä vaatteissa, joten lähdin noin puoli yksitoista kotiin ja nukahdin sohvalle melko pian.

Tänä aamuna heräsin viiden aikaan sohvalta ja päästin Joyn pissalle, jonka jälkeen painelin petiin ja nukuin yli yhdeksään. Puolilta päivin lähdin suunnistamaan Lauttasaareen ja voin kertoa olevani erittäin iloinen omistaessani navigaattorin. Hesan keskustassa ajaminen on aina ollut minusta erittäin stressaavaa, mutta tällä kertaa keskityin vain seuraamaan muuta liikennettä ja huolehtimaan pysymisestä oikealla kaistalla. Löysin perille aivan helposti ja pääsin ihka ensimmäisen ennalta tuntemattoman vesikoiran turkin kimppuun. Morris oli luonteeltaan oikein positiivinen yllätys, eli ei vaikuttanut lainkaan varautuneelta ihmisiä kohtaan. Mukanani minulla oli molemmat trimmikoneeni ja hyvä arsenaali teriä. Osa oli vasta teroitettuja ja osa muutaman kerran käytettyjä. Morrisin turkki oli todella pitkä ja osin aika takkuinenkin, muttei lainkaan huopaantunut. Siitä huolimatta yksikään juuri teroitetuista teristä ei juurikaan siihen purrut. Kokeilin myös akkukonettani - sama juttu. Pelkäsin jo pahinta, mutta päätin kuitenkin kokeilla vielä uusinta terääni, jolla on ajeltu vasta 3 koiraa. Ero oli valtava, eli tämä terä leikkasi turkkia kuin kuuma veitsi voita! Jos teroitetut terät ovat todellakin noin huonoja, niin alan pikku hiljaa taipua sellaiseen ajatukseen, että käytän vain uusia teriä ja kun se tylsyy nakkaan ne roskiin. Toisaalta Morris oli aamulla pesty ja turkki oli vielä hiukan kostea, joten sillä saattaa olla vaikutusta asiaan, mutta en tiedä kun en ole aiemmin kosteaa koiraa ajellut. Vähän mua nauratti, kun kysyin koiran omistajalta jättäisinkö hännän päähän tupsun, ennen kuin edes tajusin, ettei raukalla ole häntää kuin yhden nikaman verran. Luonnontöpö :( Pari kertaa Morris yritti protestoida ajelua napsimalla hampaillaan ja oikeaa etutassua ajellessani hampaat kävivät sormessani. Otin välittömästi Morrista päästä kiinni ja työnsin nenäni aivan kiinni kirsuunsa ottaen samalla tiukan katsekontaktin ja hampaat yhteen puristettuna ilmoitin ettei muuten sitten käy. Se olikin viimeinen kerta, kun Morris minulle hammaskalustoaan esitteli. Ajelun jälkeen herra oli sitä mieltä, että hänpä poistuu nyt makuuhuoneeseen sängyn alle, eikä tule enää sieltä pois. Armeliaasti Morris-poika kuitenkin saatteli minut autolle.

Autoiltuani onnellisesti pois Hesan hulinasta iski hirmuinen nälkä, joten ajattelin juhlistaa äitienpäivää menemällä syömään Hyrylän Chicosiin. Siellä oli kuitenkin hirmuinen ruuhka, joten tyydyin noutamaan pizzaa. Kiti ja Laura tulivat käymään, ja annoin heille kontaktihärpäkkeeni lainaan.

Pian alkaa taas uusi työviikko. Tulevalla viikolla ainoa vapaapäiväni sattuu torstaiksi ja muut päivät ovat aika lyhyitä. Huomenna on Joyn tokat ryhmätreenit ja torstaina Joy menee Hyvinkään koirakylpylään valokuvamalliksi ja pääsee uimaankin. Kerryn juoksu on muuten tosi outo, ts. se ei vuoda juuri lainkaan. Tänään pihallani kävi leikkaamaton shelttiuros, eikä se ilmaissut mitenkään haistaneensa juoksunartun hajuja. Juoksu tuli yllättävän äkkiä pentujen jälkeen, joten sillä taitaa olla nk. hiljainen kiima.

Hyvää alkavaa viikkoa!!