Tänään olin kisamassa Joyn kanssa Purinalla parin startin verran. Tuomari Heidi Viitaniemi oli minulle ihan uusi tuttavuus, ts. en ainakaan muista olleeni radallaan aiemmin, mutta pidin hänen radoistaan kyllä. Pohja vaikutti edelleenkin makuuni hieman pehmeältä ja ekalla radalla vasen jalka "upposi" kerran ja polvi taipui yli taakse päin. Asento tuntui myös juurikin reiden siinä osassa jossa revähtymä on, muttei hyvästä alkuverkasta ja venytteyista johtuen ikävältä, hiukan vain kiristyi. Oli todella lähellä etten mennyt radalle ilman polvitukea, mutta eräs fiksu walesi hyppäsi yllättäen polvea vasten ja se taipui pienesti vihlaisten taakse. Omistajansa pyyteli kovasti anteeksi ja olisi tarjonnut kahvitkin, mutta kerroin koiran olleen varsin viisas, sillä ilman polvitukea olisin voinut loukata polven.

Ekan radan alku vaikutti vähän kinkkiseltä ja paljon koiria livahti neloselta takaisin kolmoselle. Keksin oman ohjausvaihtoehtoni nopeasti, mutta juutuinkin vain ajattelemaan nelosen ohjausta ja kolmosen ohittamista, jolloin koko muu rata jäi paljon vähemmälle huomiolle. Myös renkaan jälkeinen elämä vaikutti haasteelliselta putkeen asti, muttei mitenkään ylivoimaiselta. Radan alkuosa meni prikulleen käsikirjoitukseni mukaan, mutta sitten Joy meni kepeille oikeaan väliin sisään, muttei kääntynyt lainkaan pujottelemaan, vaan kääntyi lopulta takaisin alkuun päin, eli kiersi ekan kepin ympäri. Tuomarille tuli jokin ajatuskatkos, sillä hän ei ollut näyttänyt lainkaan kieltoa   Agilityjumalalta ei kuitenkaan jää mitään näkemättä, joten keppien jälkeen Joy ei suinkaan mennyt putken kauempaan päähän, vaan ampaisi A:lle ja hyl. Koskapa moni koira ajautui hypyn 10 taakse, niin olin päättänyt kääntää Joyn hypyltä 9 oikealle, jolloin saisin hyvän linjan kympille, mutta neitipä kääntyikin vasemmalle, mutta sain sen hyvin kympille, mutta yhdelletoista jarrutin sitä aavistuksen liian voimakkaasti saaden aikaiseksi kiellon ja sitä korjatessa peliväline livahti putkeen. Putken jälkeisen hypyn jarrutus jäi jokseenkin tekemättä, joten hirmuisen pitkä tie, mutta radan loppuosa menikin jo suht ok, mitä nyt jouduin houkuttelemaan Joyta puomian alastulolla. Jalkaakaan ei alkanut särkeä, joten olin radan jälkeen aikas tyytyväinen tytteli, vaikkei rata ollutkaan erityisen hyvä. Video

Perinteisen luokkajärkän kisat alkavat olla vanhanaikaisia. Kisapaikalla ei enää haluta notkua tuntitolkulla ja täytyy kyllä myöntää että kun saa treenata lämpimässä hallissa, niin kisaaminen kylmässä alkaa tuntua vähemmän houkuttelevalta. Ennen rataantutustumista tuli vähän sellainen olo, että olisin hyvin voinut hypätä autoon ja lähteä kotiin, mutta sitten kun päästiin asiaan, niin olikin jo taas kivaa. Toka rata alkoi hyvin, mutta puomilta lähdössä tajusin vartaloni näyttävän ihan väärään suuntaan ja Joy ohitti kuuliaisena tyttönä seuraavana olevan hypyn ampaisten putkeen. Noteerasin asian räpäyttämällä kerran silmiä ja sitten jatkettiin rataa aivan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Puomin alla olevaan putkeen vienti vähän huoletti, sillä aika moni koira lukittui ensin puomille, mutta Joy ampaisi putkeen kertaakaan epäröimättä. A:lle ohjaus epäonnistui täysin, sillä pidin liian kauan Joyta kiinni putken jälkeen ja se tuli A:sta ohi. Muita virheitä ei radalta tullutkaan, joten varsin tyytyväisenä lähdin tältäkin radalta. Jalkakin kiukutteli radalla vain kerran, kun se puomin viertä juostessani huomautti askeleen olevan turhan pitkä   Video