Aamulla herätessäni totesin hartioiden olevan lähes korvissa kiinni ja nyt on päivä kärsitty päänsärystä. Onneksi ei ole kovin voimakas, mutta särkylääkkeestä ei ole apua. Pitäisi varmaan laittaa joku niskatsydeemi yöksi, niin ei voisi jännittää. Onneksi en sentään enää pure hampaita yhteen, sitä esiintyy aina kun olen stressaantunut.

Jos ihmettelet miksi kirjoitan tänne yleensä päivällä, johtuu se siitä, että kirjoittelen töissä. Olen niitä ihmisiä, jotka eivät pidä työpäivänä ruokatunteja tai kahvitaukoja, joten omatuntoni ei minua tästä pikku paheesta soimaa. Kirjoittaminen saattaa viedä hyvinkin pitkän ajan, sillä kirjoitan jatkoa silloin kun töiltäni ehdin.

Mennessäni eilen hakemaan Joyta päivähoidosta tulivat ystäväni Kiti ja tyttärensä Laura katsomaan pentua Ristarille. Myös Seija tuli kasvattini russeli Apilan sekä Joyn emän Alman ja Joyn veljen mr. Bondin kanssa ulkoilemaan. Alma nautiskeli keventyneestä olemuksestaan hepuloimalla pitkin agilitykenttää, Apila söpöili ja Bondi ja Joy kinastelivat löytämänsä pakastesrasian omistussuhteesta. Vaihdoimme kuulumisia parkkipaikalla ja jossain vaiheessa Joy ja Bond menivät keinu-esteen luo. Niinhän siinä sitten kävi, että Joy nousi keinulle ja alkoi kiivetä ylöspäin. En heti rientänyt paikalle, sillä olin ihan varma sen kääntyvän takaisin, mutta kun viimein tajusin sen aikovan mennä päähän asti läksin kiiruhtamaan kohti ja kutsuin Joyta. Sen verran hitaasti pentu eteni, ettei keinu laskeutunut alas rämähtäen, vaan pikemminkin pienesti kolahtaen, joten pennulle ei tullut mitää traumaa ja tehtäväkseni jäi ainoastaan kehua Joyta hienosta suorituksesta :)

Kävin välissä kotona ja palasin sitten Ristarille kaikkien koirieni kanssa. Ensimmäistä kertaa oli koko kolmikko keskenään farmarini takaosassa ja hyvin meni. Ajoin auton Seijan ja Peetsan pihaan, etteivät Kerryn juoksuhajut häiritse agilityväkeä. Seuraani liittyi Seija Apilan, Kersan, Alman ja Bondin kanssa sekä Kristiina, joka on russelituttuni vuosien takaa. Kristiinalla oli mukanaan poikansa Rasmus sekä Alman edellisestä pentueesta Mörri-narttu. Kiersimme pellon takaa läheiseen metsään jossa teimme pienen lenkin ja palasimme samaa reittiä takaisin. Menomatkalla Voro ja pennut kävivät rypemässä savisessa ojassa jossa oli pohjalla tilkka vettä. Pennuista tuli aivan karsean näköisiä ja vitsailin Seijalle, että taidan palauttaa Joyn. Takaisin tullessa Joy ja Bond yht´äkkiä katosivat! Hajaannuimme ja pentu-pentu -huudoin palasimme reittiä takaisin päin. Ojassa on paikoin paljonkin vettä, joten hiukan jo huolestuin, mutta lohduttauduin ajatuksella, etteivät pennut varmaankaan yhtäaikaa voi hukkua ja kun vesi ei edes virrannut, niin aika epätodennäköistä hukkuminen olisi ollut. Viimein Seija soitti Peetsalle, joka löysi pennut pihalta omasta pikkutarhastaan! Pentujen oli täytynyt oikaista kotiin viljapellon poikki! Pennut olivat seikkailunsa jäljiltä sen verran savisia, että Seija pesi molemmat pihalla olevassa paljussa.

Marin tuomasta Puppy-lelusta on muotoutunut Joyn lempilelu. Eilen lelu lakkasi piippaamasta, mutta siitä huolimatta Joy jaksaa yrittää vinguttamista.

Näihin tunnelmiin päätän lähetyksen tällä kertaa! Kiitos käynnistä ja tervetuloa uudestaan!