Lauantaina olin töissä, jonka jälkeen piipahdin kotona ja lähdin hallille kouluttamaan. Ryhmä oli lähes kokonaisuudessaan paikalla, joten jaoimme hallin kahtia toisen puolen ollessa vapaaharjoittelualue, jossa sai treenata kontakteja ja/tai keppejä. Toiselle puolelle tein kahdesta putkesta ja yhdestä hypystä H:n muotoisen kuvion, eli keskellä hyppy ja kummallakin puolella suora putki. Putkea lähdettiin sitten vaiheittain taivuttamaan U:n malliseksi, hypystä pois päin, eli harjoituksen teemana oli putki kuolleesta kulmasta. Lähtö oli aina hypyltä, joten laitoin ohjaajat viemään koiran toiselle putkelle eri tavoin, eli valssaamalla, leikkaamalla, persjätöllä, vastaanottamalla, jne. Tuon tasoisten koirakoiden kouluttaminen on todella palkitsevaa, sillä on ilo huomata oivalluksia ja ylipäätään edistymistä. Erään koirakon kohdalla puutuin kokonaan ohjaajan tapaan palkata ja ohjata koiraa, ja koira muuttui epävarmasta varsinaiseksi agitykiksi :D Aika näyttää onko muutos pysyvä.

Olin takaisin kotona vähän puoli ysin jälkeen ja sisään astuessani haistoin heti jäteviemärin. Olin jo viikolla haistanut ajoittain viemärin lemahduksia parkkipaikallani ja koska jätekaivoni on tukkeutunut 3-4 kertaa aiemminkin osasin jo odottaa ongelmia saapuvaksi, mutta jostain syystä en ollut saanut tehtyä asialle mitään. Kävin tsekkaamassa kellarin ja kyllä, lattiakaivosta oli noussut vettä lattialle, muttei onneksi vielä sitä itseään. Soitin heti Tuusulan kunnan päivystysnumeroon ja jo tunnin päästä tuli imuauto. Menin näyttämään oikean jätekaivon ja sen kantta ei edes tarvinnut avata todetakseen sen olevan piripinnassa. Tällä kertaa kaivoa ei tyhjennetty, vaan sinne työnnettiin vesiletku ja laskettiin vettä, jolloin tukos aukesi ja kaivo tyhjeni nopeasti. Kauhulla ajattelin kellarissani odottavaa siivoa, mutta selvisin tällä kertaa suht vähällä. Voi olla, että viemäri menee taas tukkoon melko pian, mutta tähän asti väli on ollut melko tarkalleen vuosi. Viime vuosi jäi väliin, eli tällä kertaa meni melkein kaksi vuotta.

Sunnuntain vietin kisatöissä Hyvinkään koiraurheilukeskuksella, jossa pidimme seuramme agikisat. Kisajärjestelyt menivät muuten hyvin, mutta hallin vesipumppu oli rikkoontunut lauantaina, eli wc:t pystyi huuhtelemaan vain kaatamalla jätösten päälle vettä. Aikamoinen yhteensattuma vai mitä? Onneksi kilpailijat vaikuttivat ymmärtäväisille ja vaikka kisatkin jäivät vähän aikataulusta, niin selvisimme kunnialla. Kotona oli vähän ysin jälkeen ja aivan poikki. Tiina antoi Joyn autossa kuolaamisen ehkäisemiseksi Acon-rakeita, jotka ovat aivan hirmuisen pieniä. Jos katsot näppäimistöltä pistettä ja puolitat sen, niin alat olla oikeassa kokoluokassa. Rakeita annetaan 2 kpl ½ tuntia ennen autoon laittoa, autossa uusi satsi ja kotiin päästyä vielä ½ tunnin päästä kolmas satsi. Tiina suositteli varaamaan Joylle ajan häneltä, jolloin saamme haastattelun kautta suunniteltua sopivan homeopaattisen hoito-ohjelman. Varsinaisia matkapahoinvoitilääkkeitä en voi käyttää, sillä niissä on varoaika, joka sulkisi pois kisaamisen. Joynhan ei tarvitse edes matkustaa mihinkään, vaan kuolaaminen käynnistyy vaikka se joutuisi autoon vaan odottamaan. Pari päivää sitten se päätti olla menemättä enää itse autoonkaan, eli joudun nostamaan sen sinne. Ei lainkaan kivaa....