Eilen oli Joyn viimeiset ohjatut treenit ennen kesätaukoa. Vettä satoi melkein koko päivän, joten vähän jännitti missä kunnossa nurtsi olisi, mutta kyllä siellä pystyi treenaamaan. Menin kentälle varttia aiemmin, sillä Pirkko tuli juoksemaan kanssani kontakteja. Menimme suurimman osan ilman hihnaa ja näyttää sitä, että kaikki se mitä osaan tehdä apuohjaajan kanssa katoaa täysin kun koira on irti :( Onneton tunari olen ma. Pirkko haluaa että otan Joyhin katsekontatin sen ollessa "Alas"-käskyn alla ja pidän sen siihen asti että vapautan koiran. Minulle on riittänyt, että Joy on näkökentässäni, sillä en ole halunnut kääntää vartaloa ja mun pää ei yksinkertaisesti käänny niin paljoa, että voisin vartaloa kääntämättä katsoa Joyta silmiin sen ollessa takanani. Pyysin, että olisimme menneet vielä keinua, mutta Pirkon mielestä ensin opetellaan puomi oikein, sitten tehdään vasta A ja keinu, ja nekin ensin hihnassa.

Treeniryhmälläni oli vuorossa ihan oikea 1-luokan rata, joka mentiin ensin kisanomaisesti:

Menimme ekaa kertaa kontakteja radan osana, ts. niin ettei rata päätykään kontaktiesteeseen. Jostain syystä lähes kaikki koirat alkoivat nuuskia esteellä 7 maata ja vähän ajan kuluttua keksinkin syyn. Puomi oli nimittäin siinä ennen radan rakentamista ja valitettavasti maan päällä kävelee vielä ihmisiä, jotka palkkaavat koiransa maassa ilman alustaa olevalla namilla (grrrr). Ei kivaa! Meillä meni eka kerta virheettä esteelle nro 6, josta Joy bongasi hajun ja läksi nuuskimaan. Sain sen nopeasti mukaani, mutta lähti sitten uudestaan kepeiltä nenähommiin. Kokeilin pujottelua ilman kädellä vemputtamista, mutta Joy tarvitsee vielä hiukan tukea. Kepeiltä rata sujui erittäin nopeasti ja virheettä esteelle 14, mutta koska jouduin saattamaan hypylle 13 ja siten juoksulinjani antoi liikaa puomille, jota on hinkattu viime aikoina paljon, karkasi Joy häntä suorana puomille. Korjasin sen putkeen ja loppu sujui virheettä. Hämmästyttävintä oli, että rengas, jonka kehikosta Joy hyppäsi lauantaina monta monituista kertaa ei tällä kertaa tuottanut mitään ongelmia. Radan jälkeen olin tosi kiukkuinen itselleni, sillä kunnostauduin vapauttamalla Joyn puomilta "Rengas"-sanalla. Hassua, että kisatilanteessa kaikki lähiaikoina opittu katoaa ja vanha systeemi palaa.

Toinen kierros oli sitten tarkoitus olla hinkkauskiekka. Jätin taas Joyn lähtöön ja kävelin keppien eteen, kääntäen rintamasuunnan pois kolmoshypyltä. Joy tuli vauhdilla ja syöksyi täysiä A:lle hypäten harjan yli ja laskeutuen suoraan maahan vain toisen takajalan käydessä kontaktin alaosalla!! Tämän siitä sitten saa, kun ei noudata ohjeita vaan kiirehtii asioiden edelle. Joylla on kyllä ollut aiemminkin taipumusta loikata A:n harjan yli, muttei tässä mittakaavassa. Onneksi se ei ollut tempustaan millänsäkään ja palautinkin sen heti järkytyksestä toivuttani takaisin A:lle. Otin muutaman toiston ja Joy tuli aina kaikki neljä jalkaa alas asti, jolloin palautin sen oikealle paikalle. Seuraavalle hypylle kuljetus meinasi olla vähän ongelmallista putken houkutellessa takana, mutta viimeinkin siitä selvittiin ja Joy osasi jopa mennä kepeille sisään oikein, vaikkei taipunutkaan kakkosväliin. Jälleen kerran kepeiltä hypylle 14 meni hyvin, mutta taasen Joy paineli puomille, vaikka huusin perään aikas kovaa. Lopulta suuntasin putkelta 12 juoksulinjan suoraan seuraavalle putkelle irrottaen sivusuunnassa Joyta hypylle 13 ja niin vaan Joy paineli suorinta tietä putkeen! Puomille se singahti niin lujaa, että olisi voinut luulla sen kiitävän henkensä kaupalla, mutta sitten K. Hiltunen "vähän" painosti koiraa karjaisemalla tosi rumalla äänellä "ALAS" ja tulihan se, kaikki neljä jalkaa maassa. Hyvä Kirsi, tap, tap! Laitoin Joyn hihnaan ja menin kerran hihnan kanssa ja sitten uudestaan ilman ja tällä kertaa tuli täydellinen alastulo. Loppuun vielä rengas ja hyppy, joiden kanssa ei ongelmia. Niin, jäi vielä kertomatta, että viimeisellä kiekalla tapahtui vasemmalle jalalleni jotain outoa. En mielestäni astunut mitenkään linkkuun tai liukastunut, mutta yht'äkkiä kantapään ulkosyrjälle iski kipu, enkä voinut kävellä ontumatta. Juostessa se ei tuntunut ihan yhtä pahalta, mutta onnuin vielä tänä aamunakin. Minulla on valuvikana sellainen vaiva jaloissa, ettei veri kierrä kunnolla kantapäissä ja viime aikoina kantapäiden ulkoreuna on tuntunut aika tunnottomalta. Vasemman jalan kipu hävisi vasta tänä aamuna käytyäni kuumassa suihkussa, joten ehkä verenkierrolla on jotain tekemistä asian kanssa.

Joy on vaikuttanut eilisestä loikastaan huolimatta hyvältä. Annoin sille arnikaa heti illalla ja toistan kuurin tänään ja huomenna. Nappasin sitä myös itse. Ilmoitin Joyn Sawo Show -näyttelyyn perjantaille ja sunnuntaille, jolloin myös Fani on kehässä. Turkkia on vielä liian vähän, mutta väliäkö tuolla - mitään odotuksia kun ei ole. Kyseinen näytelmä onkin viimeinen, johon ilmoitan Joyta junnuluokkaan, neiti kun täytää 15 kuukautta 4.8. Kyllähän se voisi junnuihin osallistua marraskuuhun asti, mutta koska en ole mitään luokkasijoituksia hakemassa, niin ilmoitan sen suoraan nuoriin. Voi tietty olla, että Sawo Shown jälkeen muistan taas, etten pidä näyttelyistä ja seuraava näytelmä onkin vasta vuonna 2009 tai ei koskaan (miten niin olen tuulella puhallettava?). Tänään tuli Joyn kyynärä- ja lonkkakuvien lausunnotkin, A:ta ja O:aa, niin kuin KoiraNet jo tiesikin kertoa. Tälle viikolle on nyt sovittuna kolmet kontaktitreenit avustajan kanssa ja maantantaina lähdetään katsomaan HauOpeniin, kuinka HilTuska kämmää.