Eilen oli pentujen tähän astisen elämän kenties jännittävin päivä. Pakkasin ne kahteen muoviseen kuljetuslaatikkoon ja ajoimme eläinlääkärille Hyrylään. Alkumatkan kuului boxista pientä piippausta, joka loppumatkasta äityi huutamisen puolelle. Ajomatka kesti huikeat 7 min, joten kauaa eivät pennut ehtineet "kärsiä". Lapsukaiset rauhoittuivat heti, kun näkivät minut ja kannoin ne odotushuoneeseen. Valitettavasti aikataulu oli pahasti myöhässä, joten jouduin odottamaan puolisen tuntia. Veikko veti sikeitä heti kun laskin laatikon lattialle ja Viivikin oli suht rauhallinen. Valma protestoi äänekkääsi ja Venla avusti. Mainittakoon, että Veikko & Valma jakoivat toisen boxin, ja Venla & Viivi toisen. Onneksi noin 10 min jälkeen pennut nukahtivat. Eläinlääkäri Satu Puoskarilla olikin sitten tarkistettavana suhteellisen rauhaisa pesue, mikä oli luonnollisestikin hyvä asia. Satu kehui pentujen tahrattomia korvia ja mainitsi pentujen saaneen ainakin riittävästi ruokaa :D

Kaikki saivat yleiskunnon merkinnäksi hyvä ja muihin kohtiin normaali, mutta Veikon purenta oli ihan aavistuksen alapurentainen. Satu oli kuitenkin sitä mieltä, että purenta tulee korjaantumaan. Veikko olisikin ensimmäinen alapurentainen kasvattini, mutta aika näyttää kuinka käy. Veikon killuttimet sen sijaan löytyivät helposti. Venla tarkistettiin viimeisenä ja sekä Satu että vastaanottovirkailija ihastuivat siihen ikihyviksi. Yritin vielä ostaa pennuille passit, vaikka tiesinkin sen turhaksi. Satu vahvisti, ettei sitä voi myydä, ennen kuin rabiesrokotuksen yhteydessä. Puhuimme Sadun kanssa Kerryn tulevasta sterilaatiosta ja hän suositteli odottamaan vielä seuraavan juoksun ja sen jälkeisen valeraskauden yli.  Sikäli hyvä, että ehdin hyvin laihduttaa Kerryn takaisin ihannemittoihinsa ja vatsan lihaksisto  saadaan kuntoon. Kotimatka sujui jo huomattavasti pienemmän mekkalan saattelemana, joten pysähdyin vielä Petpostissa, josta ostin pennuille narupallot.

Jännitin vähän millainen mekkala kotoani kuuluisi, ts. huutaisiko Kerry siellä pentulaisten perään, mutta ihan hiljaista siellä oli. Jätin boxit avoimeksi pihalle ja päästin Kerryn & Joyn nuuhkimaan pentuja. Pian koko lauma ryhtäili pitkin pihaa ja isommat hammastelivat pentulaisten kanssa.

Eilen vein myös äitini junalle, eli olemme taas omalla porukalla. Kävin myös leikkauttamassa hiuskuontaloni ja varasin autolleni huollon torstaiksi. Tänään käyn shoppailemassa autoon tarvittavat osat ja illalla tulee Viivin perhe käymään, kuten myös ystäväni Anki perheineen. Sain juuri valmiiksi pentupaketteihin suunnittelemani yllärin ja odotan innolla pentujen omistajien reaktioita. Huomenna on ohjelmassa viimeiset punnitukset ja matokuurit. Koko pentue lähtee uuteen kotiinsa perjantai-iltana ja me pääsemme palaamaan normaaliin arkeen ilman pentuja, äitiäni ja Voroa. Voi itkujen itku.