Tänään oli lomaohjelmassa paluu pariksi tunniksi töihin. Sen verran paljon kävi asiakkaita, että piipahdus venyi kolmeksi tunniksi, kun piti saada valmiiksi heinäkuun kassakirjanpito, tuotannonseurantalomake ja muut kuunvaihteen tulosteet sekä tietysti vaihtaa työkuulumiset kollegani Sannan kanssa, jonka kanssa olemme olleet yhtäaikaa töissä viimeksi kesäkuun lopussa. Auto oli Prisman parkkihallissa ja tietysti yli sallitun parkkiajan, mutta onneksi ei ilmestynyt sakkolappua. Käväisin vielä hakemassa apteekista matolääkettä ja ehdin takaisin autolle parahiksi ennen parkkipirkkoa, sillä en ollut huomannut laittaa parkkikiekkoa. Selvisin siis tänään onnellisesti kahdesta selvästä sakkopaikasta, yes!

Kotiin päästyäni kehtuutti (ei siis olisi yhtään huvittanut) kovasti aloittaa nurmikon leikkuu, mutta sain itseni psyykattua hommaan ja Joy ystävällisesti avusti. Onneksi hän ei avusta ko. tehtävässä yhtä suurella tunteenpalolla kuin mopatessa, sillä roikkuu mopissa koko ajan kiinni, mutta ei onneksi käy hampaineen kiinni ruohonleikkuriin, vaan tarkkailee tilannetta läheltä ja väistää tarvittaessa. Nurtsi ei ollut onneksi kasvanut mitenkään ylipitkäksi, vaikka edellisestä leikkuukerrasta on tosi pitkä aika. Loppujen lopuksi nurtsin parturointi on ihan mukavaa hyötyliikuntaa, mutta se aloittamisen vaikeus...

Tänä aamuna punnitsin koko lauman madotusta varten. Joy painoi 5,5 kg, Kerry 6,2 kg ja Voro 14,5 kg. Omaa painoani en kyllä kerro, sen verran hirvittävän lukeman digivaakani antoi! Kerry söi vain osan aamiaisestaan, joten saattaa olla, että Voro söi osan matolääkkeestä. Käyttämäni lääke on Axiluria, jota annetaan kolmena päivänä peräkkäin, joten täytyy huomenna jemmata tabletti ruokaan niin, että Kerry syö varmasti omansa.

Illalla vein koirat uimaan Korson hiekkakuopalle. Kuopan läheisyydessä on jonkinlainen motocross-rata, joka pelottaa minua hieman. Ts. en pelkää itse rataa, vaan sitä, että joku varomaton teini päättääkin siirtyä hiekkakuopalle ajamaan ja hurauttaa jonkun koiristani kuoliaaksi tai rammaksi. Kuopalla ei ollut muita uijia (kääk mikä sana!) ja sijoituimme niin, että näin hyvin jos joku päristäisi kohti. Koirilla näytti olevan ihan sikahauskaa ja mikä parasta meidän minä_en_kyllä_ainakaan_ui-Voro ui!!! Mukanani oli lelu, jota heitin veteen ja Kerry kävi aina hakemassa sen Voron vaaniessa rannalla. Heti kun Kerry ui rantaan syöksyi Voro rosvoamaan lelun ja elvisteli sen kanssa sitten ympäri rantaa. Lelu ei moista käsittelyä kestänyt vaan lopulta ratkesi saumoistaan, mikä oli Vorolle merkki siitä, että raukka oli parasta päästää kärsimyksistään. Kun sitten heitin lähes suolestetun lelun veteen, ei se enää Kerryä houkuttanutkaan ja aikansa odoteltuaan Voro tuli siihen tulokseen, että mikäli aikoo saattaa murhatapposurmansa päätökseen joutuu hän hakemaan uhrinsa itse. Repesin kyllä täysin seuratessani tehtävän suoritustapaansa. Voro käveli vedessä niin pitkälle kuin jalat ylsivät maahan. Teki sitten hirmuisen loikan eteenpäin (aivan kuin olisi hypännyt laiturilta veteen) ja ui lelulle asti. Kehuin hirmuisesti ja annoin tappaa lelun loppuun. Onneksi taskussa oli kakkapussi, johon sain siivottua suurimman osan lelun vanuista. Täytyy hankkia seuraavaksi semmottinen vesilelu, jossa ei ole täytettä. Joykin ui pari pientä pyrähdystä, mutta ei ole vielä ihan syttynyt asialle, toisin kuin Kerry, josta on tullut oikein taitava.

Oikean jalan polvi on tuntunut tänään oudolta, joten laitoin uintireissulle siihen tuen, koska polvi ei saisi kiertyä, ettei lumpio mene taas paikoiltaan. Tuntui tosi hyvälle, joten taidanpa pitää sitä myös viikonlopun agilitykoitoksissa, niin ei satu vahinkoa, lumpiota tukevat lihakset kun ovat mitä todennäköisemmin aika heikossa hapessa, kun on ollut vuosia väärässä asennossa. Aamulla muistin myös tehdä kaikki annetut jalkojen ja lantion venytykset sekä osan lapojen ja niskan venytyksistä. Ei vaan tullut kysyttyä Jormalta montako kertaa päivässä venytykset pitäisi tehdä, vai riittääkö 1 x 30 sek. / venytys. No, liikaa ei voi varmasti venytellä... Huomenna onkin luvassa taas iloa Joyn elämään, kun tapaamme Rullan ja Seiskan (=ex. Bondi).

Heipat sulle ja kiitos seurasta!