Minua sitten sylettää, kun jostain asiasta nousee häly, niin aina joku ottaa ennemmin tai myöhemmin kateuskortin taskustaan väittäen hälyn johtuneen kateudesta. Minua on myös joskus kielletty puhumasta joistain asioista, kun ihmiset ovat niin kateellisia. Minusta jokainen on oman onnensa seppä ja jos joku onnistuu joskus jossain tai saa mainetta ja kunniaa, niin HIENOA! Tällä hetkellä Suomen agilityväki kohisee erään seuran kisoista, joissa on moninkertaiset osallistumismaksut (1. startti 100 eur, seuraavat 50 eur) muiden seurojen kisoihin verrattuna, koska haluavat rajata kisat vain oman seuran väelle. Tämä tapaus sylettää minua siksi, ettei se mahdu minun oikeustajuuni, mutta joidenkin mielestä tästäkin kohistaan vain sen takia, että olemme kateellisia!! VOI JESSUS että jotkut voivat olla rasittavia! Ovatkohan kyseiset ihmiset itse pohjimmiltaan hirvittävän kateellisia muille, vai eivätkö he vain keksi mitään muuta selitystä?? Tiedä häntä, mutta älä ikinä sano minulle mistään asiasta syyksi kateutta, sillä muuten grrrrr......

Tilasin eilen koirilleni kontaktitreinerin, ts. värkin jossa on periaatteessa yhdistetty A:n ja puomin laskeva/nouseva osa. Se on huomattavasti matalampi kuin oikea este, joten sillä saa helposti koiraa rasittamatta tehdyä paljon toistoja. Saan sen ensi viikon torstaina ja siitä tulee punainen :) Otan siitä sitten paljon kuvia, niin ymmärrät mitä tarkoitan. Eilen tuli myös autoni rekisteriotteen ilmoitusosa ja Helena Koskentalon kirja Parempaan pentutulokseen - kasvattajan käsikirja, joka oli tietysti pakko silmäillä heti läpi.

Tänä aamuna kävin ensin katsastuskonttorilla siirtämässä auton nimiini ja jatkoin sitten treenaamaan. Kerry on vielä mukana, mutta vain turistina. Voron kanssa treenasin pääasiassa kontakteja sekä testasin vaihtoehtoja putkesta kääntämiseksi mahdollisimman pienellä kaarella. Ylösmenot onnistuivat jo hyvin ilman länkiäkin, mutta putkesta kääntäminen oli aika hankalaa. Tai no, onnistuihan sekin, jos kävin hakemassa putken suulta, mutta ei se ollut ideana. Lopulta onnistuin päästämällä hyvin korkean äänen juuri ennen kuin tuli putkesta ulos. Ei siis mitään korkeaa c:tä (sellaiseen en edes taida pystyä) tai kiljaisua, vaan normaali korkea ääni. Joyn kanssa pääsimme viimeinkin tekemään puomia kokonaisena esteenä, kun ensin tein kerran niin, että laitoin namialustan maahan ja nostin koiran puomille. Sit pari toistoa niin, että namialustoja oli kaksi. Eka tasaisella, heti nousevan osan jälkeen ja toinen maassa n. 15 cm päässä alasmenokontaktin jälkeen. Lopuksi tein puomin vielä radan osana, eli ensin Joy meni suoran putken ja kaartoi sieltä puomille. Ei pelottanut enää yhtään, ja meni varmasti ja vauhdilla :) Tein myös kerran kepit kummaltakin puolelta, muutaman pituushypyn minimitassa ja kahden hypyn sarjaa (eka rima 20 cm ja toinen 25 cm). Sitten onneksi loppivat namit, joten oli pakko lopettaa. Onneksi sen takia, että pennun tai tarkemmin sanottuna junnun kanssa tulee helposti treenattua kerralla liikaa.

Treenien jälkeen törmäsimme Kerryn Kutka-poikaan, joka oli menossa jälkeemme hallille treenaamaan. Mari oli trimmannut Kutkaa ja sillä oli oikein komea "collie"kaulus :)

Palaillaan!