Tänään oli ohjelmassa Tampereelle koiranäytelmiin matkustaminen, tavoitteena saada Joylle vähintään laatuarvostelusta arvosana hyvä, se kun on minimivaatimus agilityvalion titteliä varten. Entuudestaan Joylla on 1 x H, 2 x EH (erittäin hyvä) ja 2 x ERI (erinomainen), mutta ne ovat kaikki junnuluokasta, kun valion arvoon vaaditaan vähintään 15 kk:n iässä hankittu näyttelytulos. Tällä kertaa minua ei jännittänyt, paitsi aivan juuri ennen kehää, sillä tiesin kyllä Joyn saavan vähintään H:n ellei mitään todella ihmeellistä tapahtuisi.

Joyn sisaren Rullan ihmiset olivat menneet ajoissa kehän reunalle, joten pääsin istumaan Joyn kanssa kehään - luxusta! Myös Joyn kasvattaja Seija saapui paikalle kasvattiensa edesottamuksia seuraamaan. Tuomarimme Gert Christensen oli tanskalainen, mutta puhui muutaman sanan suomea, eli kaikki kehässä antamansa liikkeenohjaus tapahtui suomeksi, mutta muuten hän puhui englantia.

Joy esiintyi hyvin, mutta oli epänormaalin rauhallinen. Arvostelu oli tällainen:

22 months small female. Feminin head & expression, siccor bite, nice eyes, good neck & topline, good body, well angulated in front - sufficient in rear, good bones, a little short on legs, moves well, short coat, nice temperament.

Elikä suomeksi:

22-kuinen pieni narttu. Feminiininen pää ja ilme, saksipurenta, hyvät silmät, hyvä kaula ja ylälinja, hyvä runko, hyvin kulmautunut edestä - riittävästi takaa, hyvä luusto, hieman lyhytjalkainen, liikkuu hyvin, lyhyt turkki, hyvä tempperamentti.

Laatuarvostelusta saimme EH ja nuorten kilpailuluokassa sijoituksemme oli 3. Tämän jälkeen meitä tuskin enää nähdään ainakaan suuremmissa näyttelyissä, mutta ehkä joskus piipahdamme jossain pikkunäyttelyssä.

Kotimatkalla poikkesimme Hämeenlinnassa tervehtimässä Joyn Ilo-sisarta, joka on kovin samanoloinen kuin Rulla. Sisaruksilla oli oikein mukavaa juostessaan lumisella pellolla.