Menin eilisiin treeneihin aikas jännittyneessä tilassa, sillä minulla ei ollut käsitystä pystyisinkö juoksemaan vai en. Rata vaikutti tosi kivalta, eikä siinä ollut mitään "kirmaan tuhatta ja sataa hallin päästä päähän" -kohtia. Lämmittelylenkki kesti noin 25 min ja lopuksi kokeilin hieman hölkkää. Sunnuntaina satuttamani kohta reidestä muistutti heti olemassaolostaan, mutta ei sitä särkenyt, oli vaan hieman erituntuinen kuin muu osa reittä. Timo pyöritteli päätään kertoessani, etten ole ihan varma voisinko juosta, mutta koskapa venyttelyt eivät tuntuneet lainkaan pahalta olin aikas luottavainen että pystyisin. Niin kuin vähän ennustelinkin sopi rata meille Joyn kanssa tosi hyvin ja hei, pysyin jopa rytmissä!!! Keppeille tulo oli erityisen hankala, sillä putken suu oli koiran tulosuunnassa pujottelun edessä, vaikkei kyseinen avokulma ollut itsessään vaikea, mutta Joypa yllätti ja haki pujottelun ihan itse, vaikka olin ollut aikas varma joutuvani törkkäämään sen pujotteluun. Sen verran hyvin rata meni, että otimme lopuksi vielä ihan testimielessä toisenlaisen kepeille viennin, eli kun alunperin layeröin keppien sisäänmenon peittäneen putken, niin nyt menin Joyn kanssa putken samaa puolta ja sitten vaan lähetin sen hakemaan kepit ja tulin itse putken takaa keppien puolelle vasta kun Joy oli jo pujottelussa. Ekalla kerralla se meni oikein sisään kääntyen kuitenkin heti katsomaan mihin jäin. Toisella kerralla muistin pysyä koko ajan itse liikkeessä ja pujotteluun meno ja koko pujottelu onnistui ihan nappiin. Aika taitava tyttö minulla Treenin jälkeen maltoin jopa venytellä ja jalka tuntui hiukan ärtyneeltä, muttei kipeältä. Jäähdyttelylenkillä kävelin harhaan, mutta onneksi Tane the Entinen Paikallinen oli messissä, niin en jäänyt harhailemaan pimeään metsään.

Yöllä jalkaan ei koskenut lainkaan, mutta kävellessä huomasin reiden olevan pikkiriikkisen ärtynyt, muttei mitenkään huolestuttavasti. Aamupäivällä menin Keijon vastaanotolle Keravalle ja sen verran oli edellinen hoitokerta tehnyt jo temppujaan, että kun menin hoitopyödälle selinmakuulle ja Keijo laittoi käsivarteni ristiin, aivan kuin olisin aikeissa halata itseäni, niin lapojen välistä kuului rutinaa. Jalat olivat taas erimittaiset ja ranka + niskat rusahtelivat. Lantion vasen puoli tuntuu vetreältä, mutta oikea ei. Tuntuu aivan kuin olisin eriparia, mutta kyllähän se jossain tuntuu jos toinen jalka on ollut vuosikausia toista lyhyempi ja sitten ne ovatkin yht´äkkiä samanmittaiset.

Tänä iltana menen treenaamaan Daikun kanssa.