Rankan treeniviikonlopun jälkeen en halunnut mennä tiistaina treenaamaan omaan treeniryhmääni, varsinkaan kun keskiviikkona olisi Timon treenit. Halusin kuitenkin ottaa Joyn kanssa hieman kontakteja sekä keppejä viimeiseen väliin palkaten, joten päätin pitää samalla vaivalla ryhmälleni treenit. JAUssa kouluttamisesta saa normaalisti työpisteitä ja muita etuja, mutta omatoimiryhmät (OT) ovat tässä asiassa totaalisesti lapsipuolen asemassa, eli tämä koulutuskerta meni puhtaasti "hyväntekeväisyyteen". Toivottavasti tähän asiaan saadaan jossain vaiheessa muutos, kun tuntuu aika nurinkuriselta ettei seuran normaalilla treeniajalla olevan, seuran jäsenistä koostuvan ryhmän kouluttamista saa normaaleja kouluttajaetuja ihan vaan sen takia, että ryhmä on itse koonnut itsensä. Treenimaksu on siis ihan sama kuin nk. tavallisellakin koulutusryhmällä, seuran nimeämää vakiokouluttajaa ei vaan ole. Yritin tässä taannoin saada asiaan korjausta, mutta aika ei ollut vielä kypsä.

No mutta, enihau, mun piti teettää ryhmälle sunnuntaina tiimin leirillä treenaamani Jaakon radasta pätkää, mutta kuinka ollakaan Sanna N oli värkännyt sinne alun joka oli lähes identtinen Mikon lauantain treenin kanssa, joten rakensimme ko. radan alun pussiin saakka, joskin korvasin pussin keinulla. Toisena harjoituksena menimme sitten Jaakon radasta sovellettua pätkää, jossa oli alku A:lle asti samalla tavalla, mutta koska koko rata ei kentälle mahtunut suhattiin A:n jälkeen kääntöhypyn kautta A:n alla olevaan putkeen ja jatkettiin siitä "Jaakon rataa" pituutta edeltävälle hypylle asti, josta loppu oli sitten taas muutettu. Lisäksi jouduimme vaihtamaan pujottelun jälkeisen putken pussiksi, koska käytössämme oli vain kaksi putkea. Kylläpä 2½ tuntia vierähti äkkiä. Tytöt olivat innoissaan kun pääsivät käyttämään onnistuneesti ihmisnuolta ja pääsivät tekemään rohkealla liikkumisella hyviä ja onnistuneita suorituksia. Itselle jäi hyvä mieli, kun oli vastaanottavaisia oppilaita, sillä esim. juurikin ihmisnuolta eivät kaikki ole valmiita ottamaan vastaan. En juurikaan perusta kouluttajan roolissa olemisesta, kun en tunne itseäni kovinkaan varmaksi, ts. monesti tuntuu ettei minulla ole kaikille mitään annettavaa. Tällä kertaa innostus oli lähes käsin kosketeltavaa ja aina kun niin käy tulee itsellekin sellainen olo, että kouluttaminen on kivaa.

Eilen aamulla olin Timon treeneissä. Radalla oli putken suun ohi kuljetuksia, putkesta tiukkaa kääntöä, hankalaa kepeille vientiä, jne. Minusta tuntui etten päässyt oikein rytmiin koko treeneissä. Joy tuntui olevan tavallista enempi kuumissaan, eikä tainnut keskittyä ihan niin kuin normaalisti. Ehkä sekään ei ollut vielä nollannut pääkoppaansa viikonlopun jälkeen. Eka ongelmapaikka oli suora putki, jonka jälkeen oli suoraan edessä keinu, jonne ei tietty saanut mennä, vaan piti kääntyä tiukasti oikealle. Joy ampui kerta toisensa jälkeen keinulle, tai ainakin lähes sinne asti. Minun oli pakko mennä putken suulle lähes estämään putkeen meno saadakseni tiukan käännöksen putken jälkeen aikaiseksi. Radan jatko oli sellainen, että moinen ohjausvalinta hankaloitti merkittävästi jatkoa, eli olin totaalisen pississä seuraavat kolme hyppyä. Hankalasta kulmasta puomille meno olikin pala kakkua ja Timon mielestä Joy oikaisee itsensä erityisen hyvin puomille (siis ihan itse, mie vaan kerroin vuorossa olevan puomi). Koskapa jouduin saattamaan Joyn keinulla loppuun asti olin ongelmissa kepeille viennissä ja kaiken huipuksi kävi ilmi, että haltuunottosanani on täysin tehoton. Joy tiesi jo keinulta lähettäessä että edessä olisi hypyn jälkeen kepit 90 asteen umpikulmasta ja meni kerta toisensa jälkeen lähes puolivälistä sisään pujotteluun. Lopulta otin lelun avuksi ja vasta sitten haltuunottoyrityksestä oli jotain hyötyä. Radan lopulla törmäsimme vielä kaarrattamisongelmaan, joka on Joylla bc/kelpiemäinen ominaisuus. Joy lähti kyllä hyvin käännökseen leikkauksestani, mutta lähti sen jälkeen kaarrattamaan. Timo on omien koiriensa kanssa joutunut puuttumaan kaarrattamiseen, joten saimme hyviä treenivinkkejä. Lisäksi tajusin minulla olevan kolme haltuunottosanaa, joita käytän vielä täysin sekaisin, eli "Joy", "Tässä" ja "Tänne" tarkoittavat kaikki jotain epämääräistä tyyliin "Hei haloo!". En ole satavarma, mutta voisin kuvitella, että "Tänne" on se mitä karjun paniikkitilanteissa. Joyn agilitytauko alkaa agirodusta, mutta kaikkea ilman esteitä tehtävää aion kyllä silloin treenata. Omistan lasten leikkiputken, joten luultavasti tulen treenaamaan myös putkelta kääntymistä. Kontaktihärpäkkeen käytöstä en ole vielä päättänyt, mutta mitään muuta en aio tauolla treenata - siis esteillä. Sen sijaan päivittäiset "tässä"-harjoitukset alkavat jo tänään, sillä "tässä" tulee tarkoittamaan sitä, että Joyn täytyy tulla luokseni. Apuvälineenä käytän makupalaa, en koiran, vaan itseni takia, eli sillä voin kontrolloida Joyn varmasti käyneen kuittaamassa käskyn minulta. Kaarratusharjoitukset toteutan niin, että yksinkertaisesti kuljetan Joyta sivullani lelun avulla. Jos Joy lähtee kaarrattamaan niin alan pyörittää sitä itseni ympäri ja palkkaan sen tiputtamalla lelun aivan viereeni.

Tässä olivat siis heinäkuun viimeiset treenit. Piha-aksaa toki harrastamme vielä tällä viikolla ikään kuin viimeisenä silauksena ennen viikonlopun koitoksia. Lauantaiaamuna on aikainen lähtö Nastolaan, sillä lauantaina on ohjelmassa avointen SM-kisojen karsintarata sekä iltakisa, ja jos käy ihan mielettömän hyvin, niin kenties myös avo SM-finaali, mutten ole kovin luottavainen sen suhteen, sillä 25 finaalipaikasta meitä on kisaamassa noin 130 koirakkoa. Sunnuntaina on vuorossa agirotujoukkuekilpailu, jossa Joy juoksee joukkueessa nimeltä Vesitiiviit. Muu joukkue on Sanna ja Zafi, Emmi ja Loukku, Sanna ja Siiri.

ps. kuulin viikonlopuna, että Stadigamesien 2C-kisan tulokset ovat oikaistavana, eli Joyn virheellinen tulos korjautuu