Illan treenirata näytti tältä:

© Timo Rannikko

Otin alun niin, että menin hypyn kaksi eteen tekemään sylkkärin, eli pyöräytin ykköshypyn puoleisen siivekkeen ympäri, lähetin kolmoselle ja sylkkärillä kääntö hypylle neljä. Vitoselle niisto-persjättö, lähetys kutoselle ja ennakoivalla valssilla kääntö seiskahypyn lähimmän siivekkeen ympäri, lähetys kasille ja takaaleikkauksella kääntö pujotteluun. Joyn pujotellessa kirmasin okserin 10 taa ja ihmisnuolella jarrutus ja sitten vaan käskyllä Joy puomille, eli leikkasin ennen hyppyä 12. Erehtymättä Joy osui joka kerran puomille, vaikka sen linja antoi suoraan putkeen Muurilta 14 vastakäännöksellä kääntö A:lle, pakkovalsilla vienti putkeen 16 ja sitten taas putken ja hypyn kautta puomille ja hypyn kautta A:lle. Ennakkoaavistuksen mukaisesti kohta 22-23 oli meille radan vaikein, eli yritin kääntää Joyn wiskyleikkauksella hypylle 24, mutta koska pujottelu oli niin kovin tyrkyllä, ei käännöksestä tullut hyvää. Niinpä kirmasin A:lta hypyn 22 viereen, ennen kuin vapautin Joyn ja pakkovalssilla kääntö hypyn 23 kauemman siivekkeen ympäri ja hypyltlä 24 kääntö pujotteluun päin, jollon Joy sai suoran linjan hypyille 25-27 ja itse pystyin layeröimään hypyt 22 ja 22 Lopuksi Timo halusi vielä teettää alun, eli 1-7 valssaamalla.... Jostain syystä minulle tuotti suunnattomia vaikeuksia tehdä valssi hypylle kolme, vaan jalat tekivät lähes aina persjätön. Sitten kun viimein saatiin mun jalat yhteistyökykyiseksi, niin seiskalta kääntöä ei saatu millään hyväksi. Viimein tehtiin pelkästään hypyt 6-7 ja seiskalla jaakotus ja edelleen peliväline kääntyi huonosti. Mutta tämä kerta osoitti miksi, eli se luki joka kerran pujottelun ja lähti luukuttamaan sinne. Tosi kiva treeni, vaikka oma pääkoppa oli jossain ihan muualla.