Aamuherätys klo 6 ei ole vahvimpia puoliani, mutta niin vaan heräsin jo hetki ennen kuin piti. Puoli tuntia myöhemmin lähdimme Kerryn ja Joyn kanssa ajamaan kohti Nastolaa. Nastolan urheilukeskuksen puitteet ovat mielestäni erinomaiset ko. tapahtuman läpivientiin ja kisat käytiin neljällä samaan aikaan pyörivällä radalla.

Eka kisamme oli avo SM-karsinta, joka oli myös ensimmäinen starttimme 3-luokassa. Olin odottanut teknisesti haastavaa rataa, mutta tämän radan teema oli pitää hauskaa. Koskapa minulla on selkeästi asenneongelmaa radan helppoihin kohtiin joudun tekemään töitä saadakseni asenteen kohdalleen. Lisäksi luokassa oli edelläni noin 100 koirakkoa, joka ei yleensä sovi minulle kovin hyvin. Yllättävän nopeasti aika kuitenkin kului ja koska ratasuunnitelmassa ei kummoisia kommervenkkejä ilmentynyt, niin läksin tekemään rataa ihan hyvällä fiiliksellä. Alkusuoran päässä oleva pituushyppy hiukan askarrutti, ts. onnistuisinko tunaroimaan Joyn jo alussa putkeen, joten päätin antaa mennä pituuden pitkäksi. Radan keskiosan "serpentiinikuvion" aloitukseen suunnittelemani valssi huoletti hiukan myös, ts. onnistuisinko häiriköimään riman alas. Juu, "tänne", "tänne", "tänne" -käskytystähän siellä tuli ja rima alas, kuin myös toinenkin. Putkea edeltävälle hypylle sain tehtyä pienen vekin ja loppu menikin mainiosti. Kehän reunatolppien päässä oli tennispallot ja maaliin päästyämme Joy kävi yhteen kiinni, muttei onneksi loukannut itseään / saanut palloa irti. Tulos radalta oli 10 vp, ajassa -8,19 ja sijoitus 61. / noin 130. Koska kyseessä oli ensimmäinen 3-lkan kisamme kävin radan jälkeen suorittamassa pieniä aikavertailuja pohjaksi sille, paljonko meillä on kärkeen kirittävää. Hävisimme luokan voittaneelle Sami Oksalle ja koohon Lukalle 3,83 s, joka on aikas paljon vähemmän kuin olin etukäteen ajatellut. Sijoituksemme ilman rimojen pudotuksia olisi ollut 8. Video

SM-finaaliradat olivat taas varsinkin medien ja maxien osalta melkoisia jäännitysnäytelmiä. Minien mestariksi leivottiin Päivi Männistö ja Leila, medien Sami Oksa ja Luka, maxien Niina-Liina Linna ja Vimma. Niinu urakoi upeasti kisaten kolmella koiralla finaalin viiden viimeisen koirakon joukossa, ottaen sijat 1., 2, ja 4., Janitan ja Hitin kiilatessa sijalle 3. Huikeaa menoa ja lupaa jännitysnäytelmää kahden viikon päästä kisattaviin maajoukkuekarsintoihin.

Päivä meni yllättävän nopeasti ja pääsimme viimein klo 18:50 tutustumaan iltakisan rataan, joka sitten olikin ainakin meille melkoisen haasteellinen pläjäys. Alku ei minua huolettanut, sillä takaakierrot ovat meille yleensä hyvin toimivia, mutta nelos hypyn jälkeinen putkeen vienti olisi kyllä sangen haastava. Radan takaosassa olevat kaariputket vietäisiin kumpikin takimmaiseen päähän ja varsinkin jälkimmäisessä koiran linja olisi suoraan väärään putken päähän. Näiden kanssa taistelin jo tiimin leirillä, joten vaikeuksia oli tiedossa. Lopun hyppyhässäkkä mietitytti myös, eli valssatako 16-17 väliin vai jäädäkö ottamaan koira hypyn 17 takaa. Niinhän siinä sitten kävi, että vaikka olin päättänyt viedä Joyn puolivalssilla neloshypyltä putkeen, niin päädyin vetämään ja Joy suhahti puomille. Jatkettiin siitä sitten rataa ja eikös vaan menty eka kaariputki väärästä päästä, kuin myös toinen ja kruunattiin rata vielä neljännelläkin hyllyllä hyppäämällä hypyn 16 jälkeen hyppy 2 väärään suuntaan. Kivaa meillä silti oli ja koirassa riitti hyvin vauhtia pitkästä kisapäivästä huolimatta. Video