Treenien teemana oli pujottelut. Rata oli varsin haastava, ts. jos koira ei kykene itsenäisesti tekemään pujottelua oli ongelmia luvassa. Rata näytti suurinpiirtein tältä:

Alku ei tuottanut meille mitään vaikeutta, eli kokeilin sitä niin, että juoksin keppien ja putken 16 välistä ja myös niin, että menin hyppyjen viertä. Joy kuitenkin lukittui kerta toisensa jälkeen putken lähimpään päähän tai sitten onnistuin saamaan sen muurille. Yhtään sujuvaa putkeen vientiä ei saatu tehtyä, mutta parhaiten kääntö onnistui kun pysyttelin hyppyjen vierellä. Putkesta pujotteluun vienti onnistui hyvin ja pääsin itse juoksemaan putken 7 puomin puoleista reunaa, mutta sitten Joy jätti viimeisen kepin pujottelematta. Uusintayrityksellä pysähtyi kokonaan kolmanneksi viimeiseen väliiin. Lopulta menin pujottelun viertä palaten samaa reittiä takaisin ja takaaleikkauksella muurin kautta puomille. Puomilta kepeille väli meni ongelmitta ja yllätyksekseni Joy ei kertaakaan mennyt kumpaankaan pujottelun vierellä olevaan putkeen!!! Lähetin sen kepeille 11, leikkasin takana, ja etenin putken 16 oikealle puolelle. Pujottelu meni muuten hyvin, mutta jätti taas viimeisen kepin tekemättä. Sunnuntain kisassa käynyt keppivirhe taisi olla alkusoittoa pienimuotoiselle ongelmalle.... Lopulta minun oli pakko tukea pujottelussa Joyta ihan loppuun asti, josta johtuen minulla ei ollut mitään jakoa ehtiä takaahypylle nro 14. Ainoa järkevä tapa oli valssata hypyn 12 takana (putken suu ei ollut ihan noin pahasti edessä) ja viedä hypylle 14 takaakiertona. Ei siitäkään kovin nätti tullut, mutta minkäs teet kun ohjaaja on hidas ja koira ei =) Takaahypyltä kepeille lähetys meni taas ongelmitta, mutta putkeen lähetys totaalisen kuolleesta kulmasta ei onnistunut mitenkään. Keppien ja putken välinen matka oli noin metri, joten aina kun käänsin Joyn kepeiltä takaisin päin putkelle, meni se pujotteluun keskeltä sisään. Ne joiden koirat osaavat itsenäisen pujottelun menivät itse putken ulkokautta ja saivat koirat suht helposti putkeen, mutta meille se oli mahdotonta. Ei siinä sitten mitään, kun ei osaa, niin ei osaa :| Radan loppuosassa ei sitten enää mitään ongelmaa ollutkaan.

Toisella kierroksella kukin sai mennä radasta itselleen hankalaa kohtaa ja yritin saada tehtyä pätkän puomilta viimeiseen pujotteluun asti, mutta pujottelut tökkivät siihen mallin että keksin testata upouusia pujotteluohjureitamme. Eihän Joy niistä mitään tajunnut, loikki vaan yli ja kun aikaa oli enää vähän jäljellä, niin teimme lopuksi pari kertaa pujottelun niin, että päässä oli pallo palkkana ja Samu vahdissa.

Huomenna lähdemme Haukiputaalle agilitaamaan koko viikonlopuksi!