© Timo Rannikko

Olen tämän viikon yksin töissä ja koskapa viikonloppunakin piti kumpanakin päivänä herätä aikaisin, on univelkaa kertynyt reilusti. Treenipäivälle sattui töissä vielä tilikauden päätöspäivä, sekä muuta extraa, joten sanoin heti treenien aluksi Timolle, etten ole ehkä koskaan ollut treeneissä yhtä löysä, kun väsytti, nälätti ja oli lievä päänsärkykin. Sovittiin sitten että teen radan vaikka pieninä pätkinä ja pääasia etten saa mitään raivokohtausta, vaikken kyllä varsinaisesti pahalla tuulella ollutkaan, mutta väsyneenä saattaa tulla ylilyöntejä.

Vitoshypyn halusin ottaa aivan ehdottomasti wiskyleikkauksella ja kepeille sitten takaaleikkaus. En ollenkaan väitä sen olevan tuohon kohtaan paras mahdollinen ratkaisu, mutta halusin testata. Mutta ensin takaisin alkuun. Menin ensimmäisellä kerralla pituushypyn taa, koska kuvittelin Joyn tarvitsevan pienen tönäisyn renkaalle, koska olin niin kaukana sivussa, mutta niin kuin Timo hauskasti sanoi, en olisi pystynyt estämään renkaan suoritusta vaikka olisin halunnut. Yritin ottaa Joyta kolmosen jälkeen tiukasti kiinni, koska aioin viedä sen A:n editse neloselle takaakiertoon, mutta luonnollisestikin A veti sitä kovasti puoleensa, jolloin käännös meni pitkäksi, mutta tuuppasin Joyn nelosen taa ja niisto-persjätöllä kääntö vitoselle ja wiskyleikkauksella kääntö kepeille. Leikkaus onnistui aivan nappiin, eikä ko. käännöstä voi tehdä enää pienemmällä kaarteella! Keppien takana leikkaus ei haitannut Joyta yhtään ja pystyin irtoamaan sivusuunnassa niin, että olin jo lähes seiskahypyn siivekkeen kohdalla Joyn tullessa pujottelusta ulos. Pyöräytin Joyn itseni ympäri putkeen ja baanasin hypyn 9 taa ottamaan sitä vastaan. Tyrkkäys hypylle 10 takaakiertoon ja pieni kiinniotto heti hypyn jälkeen, joka sitten osoittautui aivan riittämättömäksi ja peliväline livahti putken sijasta muurille (niin kuin Timo olikin varoittanut). En nyt sitten jatkanut rataa, vaan palasimme alkuun testaamaan eri vaihtoehtoja. Muutimme omaa sijoittumistani niin, että olin lähes kolmoshypyn lähimmän siivekkeen kohdalla, mutta en saanut 3-4 välistä kovin hyvää. Niinpä kokeilimme neloshypyn vasemmanpuoleisen siivekkeen takaa, eli tein Joylle voimakkaan jarrutuksen kolmosriman yli (kuten ihmisnuolessa ja tälläkin kertaa piti tehdä muutama toisto ennen kuin peliväline totteli jarrutusta eikä tullut ohjauksesta läpi) ja valssilla kääntö hypyn neljä taa. Twist-tyyppisellä valssilla kääntö vitoselle ja wiskyllä pujotteluun. Tällä kertaa pääsin 24 estettä, mutta sitten tuli hetkellinen oikosulku oliko 25:nen muuri vai putki ja se aika riitti Joylle, joka valitsi tällä kertaa väärin. Erityisen hankalaksi meille osoittautui 13-14 väli, sillä oma vartalon käyttö oli sen verran myöhässä, että Joy hyppäsi hypyn 14 ristiin ja sitten olikin tuhannen myöhässä hypyllä 16. Niinpä hinkkasimme loppuajan sylivekkiä hypylle 13 ja tässä kohtaa huomasin miten hankalaa on, kun olen opetellut sen väärällä jalalla, eli kun olisi pitänyt voida tehdä nopea askel eteen ja samantien kääntyä 180 astetta, niin se ei vaan onnistu. Treenien lopuksi Timo lainasi hetkeksi Joyta näyttääkseen Tanelle erään ohjauksen ja näytti sitten myös minulle miten sylivekki käännöksen kanssa tulee tehdä. Miehän olen itse asiassa tähän asti tehnyt sylivekin niin, että se jatkuu sylkkärillä tai ainakin taakse päin suuntautuvalla askeleella, jolloin väärästä "vekkausjalasta" ei ole ollut haittaa. Treenien jälkeen päänsärky, väsymys ja nälkä olivat pois.