Viime torstaina minulla oli viikkovapaa ja kaikenlaista ohjelmaa suunniteltuna. Olen pitkään yrittänyt saada kiinni Arska the autonkorjaajaa - turhaan. Viimein hän sitten soitti minulle päin ja ehdotti tietty juurikin torstaita auton korjauspäiväksi. Auton huolto luonnollisestikin menee lähes kaiken muun ohi, joten sumplin hiukan suunnitelmia ja torstaiaamuna klo 10:30 vein auton Nummenkylään huollettavaksi. Arska arvioi huoltotyön vievän max. 2 tuntia joten otin fillarin mukaan ja menin siksi aikaa Jäkeen shoppailemaan. Käyn todella harvoin rättiostoksilla, eikä sieltä kovin usein löydy mitään kivaa, mutta tällä kertaa ostin peräti mielestäni aivan mielettömän upeat farkkucaprit, jotka näyttivät ok:lta jalassakin niihin sopivan vyön (juu, olen alkanut olosuhteiden pakosta käyttämään taas vöitä) sekä paidan. Arskan piti soittaa kun auto on valmis, mutta koska kaksi tuntia oli ja meni, niin päätin lähteä fillaroimaan takaisin Nummenkylään. Saapuessani tallille Arska oli juuri saanut öljyn vaihdon tehdyksi, uusi kiilahihna oli paikoillaan ja hän oli käynyt pakoputken tiivisteitä läpi. Reikää hän ei sieltä ollut löytänyt, eikä pakoputki hänen mukaansa fuskannut. Koskapa olin reiän itsekin nähnyt annoin hänelle vähän suuntia ja niinpä hänkin sen omin silmin totesi. Hitsaamaan sitä ei kannattanut ruveta, sillä luultavasti muutaman viikon kuluttua viereen ilmestyisi reikä. Niinpä sovimme että vien hänelle auton maanantaina uudestaan ja hän hommaa sillä välin uuden putken. Sikäli kurjaa, että katsastusmiehen antaman korjauskehoituksen mukaan reikä olisi pitänyt korjata jo 27.4. mennessä, mutta toivottavasti asia saadaan kuntoon maanantaina. Sikälihän paniikkia ei ole, ettei reikä vaaranna auton ajoturvallisuutta, pakokaasupäästöt menivät läpi, eikä pakoputki pidä vielä edes meteliä. Minulla on muuten mennyt täysin usko autovaraosaliikkeiden hinnoitteluun. Ilmeisesti on niin, että kaikki varaosia ostavat tinkivät, joten kaikista varaosista saa automaattisesti alennusta. Inhoan tinkimistä (ja monesti myös niitä jotka perusteetta tinkivät ), joten en todellakaan edes vihjaissut haluavani hintaan pyöristystä. Silti sain hinnoista pois kiilahihnasta -20 %, ilmansuodattimesta -42 % ja öljynsuodattimesta -30 %. Lisäksi tuli vielä lisäalennus -0,09 eur. Mistään vakioasiakkuudesta tms. ei ollut kyse, sillä asioin ko. liikkeessä ensimmäistä kertaa. Kiva tietty saada alennusta ;)

Mutta takaisin vapaapäivääni. Nummenkylästä ajellessani pirautin Ullalle, joka oli kutsunut minut luokseen katsomaan sheltti Tuitun pentuja, ja sovin meneväni niitä tunnin päästä katsomaan. Pentueen alkutaival on ollut hieman kivikkoinen, ts. Tuitulle tuli märkäkohtu ja se jouduttiin steriloimaan. Vaarana oli maidontuotannon loppuminen, mutta onneksi niin ei käynyt. Pentue on todella tasainen ja sieltä on tulossa ystäväni Kitin Laura-tyttärelle oma agilitytykki. Kuvia pennuista löytyy täältä: http://picasaweb.google.fi/Uneksijan

Ullan luota tullessani piipahdin hakemassa postista uuden kännykkäni, joka ei odotuksistani huolimatta ollutkaan sim-lukittu. Niinpä sainkin sen jo myöhemmin illalla käyttööni vielä muutaman päivän toimivalla Soneran sim-kortilla. Kotiin päästyäni olikin jo vähän kiire, sillä olin menossa Lauttasaareen ajelemaan Itiksen Tunn1n Kuvassa työskentelevän Marikan Morris-perroa. Navigaattori opasti minut Töölön kautta ja vaikka kello oli jo lähes kuusi, niin ruuhkaa oli aika reilusti. Täytyy sanoa, että oli todella helpottunut olo nähdessäni viimein Marikan talonsa edustalla. Ilman navigaattoria olisin ollut todella pississä. Ajelin Morriksen ekan kerran vuosi sitten, joten vähän kyllä jännitti missä kunnossa turkki olisi, sillä viime vuonna minulla oli suuresti vaikeuksia löytää terä joka sen turkkiin purisi. Tällä kertaa ei kuitenkaan ollut terän kanssa ongelmaa, sillä uusimmalla terälläni olen ajellut vain Joyn, joten se pystyi turkkiin oikein hyvin. Morris on todella arka etutassuistaan, joten ne jouduin leikkaamaan saksilla ja korvanlehtien ajelussa oli myöskin vaikeuksia. Marikalla oli täysi työ pitää koiraa ettei se a) karkaisi pöydältä b) upottaisi hammaskalustoa käteeni. Kuonon se antoi ihme kyllä ajella ihan kiltisti. Kotimatkalla minulle kävi sitten kämmi, eli tulkitsin navigaattorin ohjetta väärin ja ajoin väärällä kaistalla ulos reitiltä. Niinpä jouduin totaalisen hukkaan ja luottamaan täysin navigaattoriin, joka opasti minut rantatielle, eli ajelin Eteläsataman ja pressanlinnan ohi. Ettei vaan menisi liian helpoksi kälätin samaan aikaan myös Kitin kanssa kännykkään - bluetoothin kautta tietty Onnellisesti tästäkin reissusta selvittiin, mutta jos jatkossa Morriksen ajelua on tarjolla, niin ehkä suosiolla suuntaan heille Länsiväylän kautta, vaikka matkaa tuleekin jonkin verran enempi. Tällainen vapari tällä kertaa, eipä ollut ajanvietto-ongelmia.