Heräsin taas kolmen aikaan sohvalta. Aamulla nukuin sitten kymmeneen asti, tai kävin minä seitsemältä ja ysin maissa hereillä. Kävimme aamulenkillä läheisessä metsässä ja takaisin tullessa olikin sitten kaivattu koiran ohitustilanne. Vastaan käveli kettuterrieri, mutta ikävä kyllä Joy oli juuri alkanut härkkiä Kerryä, eikä huomannut vastaantulijaa ennen kuin kohdalla. Voro riekkui kuin heikkopäinen, yrittäen kiinni tyttöjen hihnoihin ja siinä niiden kanssa sekoillessani onnistuin vielä pudottamaan Joyn hihnan kädestäni. Koe meni siten viimeisen päälle pepulleen. Kotona katsoin Joyn hampaat ja neljäskin hammas on pudonnut alhaalta! Toivottavasti saan edes yhden hampaista talteen.

Agilityseurassani JAUssa on Anita, jolla itselläänkin on pari vesiäistä, joka tekee huovuttamalla koiran karvasta ties mitä. Juttelin Anitan kanssa, josko hän tekisi minulle jotain muistoa Joyn pentuturkista. Karvaa on kuulema niin vähän ja se on liian pehmeää, ettei kannata tehdä mitään vaatetta, mutta suunnittelimme alustavasti jotain kaulakorun tapaista. Olisikin hauskaa, jos siihen voisi ujuttaa mahdollisesti talteen saamani maitohampaatkin :D

Minulla on nyt ollut vähän huolta sydämeni kanssa. Se on nimittäin alkanut muljahdella päivittäin ja tätä on nyt jatkunut kaksi viikkoa. Netistä kävin lukemassa aiheesta ja löysin tällaisen: "Extrasystoliat, ylimääräiset lyönnit, ovat yleensä vaarattomia. Ne voivat saada alkunsa niin eteisistä kuin kammioistakin. Ne ovat yleensä täysin vaarattomia ja varsin yleisiä. Potilas kuvaa usein tunteen, että sydän muljahtaa, kääntyy ympäri. Niihin liittyy usein pitkä lyöntiväli, jonka jälkeen sydän lyö kerran voimakkaasti. Niiden ajoittuminen suhteessa edelliseen normaaliin lyöntiin EKG-nauhalla ratkaisee niiden vaarallisuuden. Jos se osuu edellisen lyönnin niin sanotun sydänlihaksen sähköisen palautumisvaiheen päälle, voi tilanne joskus johtaa vaaralliseen kammioperäiseen nopealyöntisyyskohtaukseen." Isäni kuoli 37-vuotiaana sepelvaltimotukokseen ja hänellä oli aina silloin tällöin edellä kuvattuja nopealyöntisyyskohtauksia. Minulla todettiin joskus 7-8 vuotiaana sivuääni sydämessä, mutta sille ei ole tehty mitään.  Näitä "muljahduksia" minulla on aikuisiällä ollut aina joskus krapulassa, väsyneenä tai tosi stressaantuneena, mutta ei koskaan näin pitkiä aikoja. Itse asiassa edellisen kerran olen tästä vaivasta kärsinyt pidemmän yhtäaikaisen jakson huhtikuussa, kun minulle tuli viikon aikana reilusti univelkaa JAUn kisojen ilmoittautumisten vastaanoton takia. Nämä eivät aiheuta minulle mitään muita oireita kuin inhottavan tunteen, joka muljahdus aiheuttaa, tai ehkä hengästyn tavallista helpommin. Ehkä olen vain sikahuonossa kunnossa...

Huomenna menen Kerryn kanssa Purinalle Konalaan agilitykisoihin, jossa ratkaistaan myös jackrussellinterriereiden rotumestaruus 2007. Minulla ei ole mitään menestymishaaveita, kunhan vain Kerryn hyppy ei olisi ihan kateissa. Maitoa siltä tulee edelleen, mutta on muuten ihan reipas. Voroa en ilmoittanut lainkaan, kun ärsytti se haukkuhomma. Ai niin, se salaperäinen vauvatekstari selvisi! Viesti oli kuitenkin Keski-Suomeen muuttaneelta agilitytutultani, mutta kännykässäni oli hänelle eri numero. Googlettamalla sen sitten selvitin :D  Onnea siis Riikalle perheineen!!!

Hyvää viikonloppua!