Aamuseiskalta noudin seuratoverini Tanen itseriittoisen schipperkensä (juu, kaikki schipperkeleet on itseriittoisia ) Hupin kanssa ja suuntasimme Nummelaan. Täällä päässä sää näytti ihan suotuisalta, mutta jo ennen kehä III:n liittymää synkkä pilvi peitti taivaan ja alkoi sataa. Kisapaikalla sää oli kuitenkin enimmän aikaa varsin mainio, mutta saimmepa muutaman reippaan sadekuuronkin.

Tänään päätin käyttää Joyn verkassa ensi kertaa makupaloja. Olen niitä tietty joskus käyttänytkin, mutten aiemmin kisoissa. Sen verran vielä kaihertaa hampaan kolossa viime viikonlopun putkiin karkailut, että päätin vahvistaa haltuunottoja "tässättämällä" namin avulla.

Ensimmäisenä kisattiin yksilöpiirinmestaruuksista, jotka tuomaroi maxien hyppäriä lukuunottamatta Pertti Siimes. Agilityrata vaikutti minusta sangen ikävältä, ts. en oikein saanut siihen mitään otetta. Rataantutustumisen jälkeen minulla oli useampikin kohta johon en ollut päättänyt lopullista ohjauskuviota, vaan jätin päätöksen teon radalle. Ensimmäinen tiukka paikka oli puomille vienti, putki kun houkutteli varsin ikävästi. Lisäksi varsinkin mineissä moni koira oli puomille kiivetessään vaikeuksissa, joten päätin pyöristää Joyn linjaa niin, että saisi suoran lähestymisen puomille. Hyvinhän se onnistui, vaikka aikaa paloikin hieman, mutta eipä tarvinnut mennä riskillä. Puomin jälkeiselle hypylle saatoin vähän turhankin lähelle ja siitähän seurasi tietty järkyttävä kaarre. Koskapa jäin odottelemaan Joyta en huomannut erityisemmin katsoa eteeni ja kuinka ollakaan tulin pitäneeksi Joyn liian kauan käsissä ja onnistuin ensin kuskaamaan sen ohi hypystä kuusi ja vieläpä hyppyyttämään sen väärään suuntaan, joten siihen jäi tämän tytön piirinmestaruushaaveet Rata jatkui varsin mallikkaasti ja ehdin jopa suoran putken päähän tekemään persjätön ilman että sain juosta itseni puhki. Keinu oli aika nafti ja A:lta Joy karkasi omin luvin. Koskapa se alkaa negatiivisen palautteen jälkeen helposti himmaamaan alastuloa tyydyin vain katsomaan sitä vähän tiukemmin ja sanomaan "hyi". Sittenpä etsittiinkin puomin alla olevaa putkea ihan urakalla ja löytyihän se viimein Radan loppu ei tuottanut suurempia vaikeuksia, vaikkei se kovin kaunista ollutkaan. Video

Hyppärin alku oli vähän ikävä, ts. hyppy kolme oli hiukan "tiukasti" hyppyyn kaksi nähden. Olin kuvitellut tekeväni valssin hypylle kolme, joka oli kyllä harvinaisen älytön ajatus, eikä tietty onnistunutkaan, joten jouduin tekemään sovelluksen, eikä minulle jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin takaaleikkaus. Ihan hyvin se onnistui, kuin myös seuraavakin hyppy, mutta sitten Joy piti saada putkeen ja se lähti mielestäni luukuttamaan suoraan kohti muuria, jolloin otin sitä kiinni ja neitihän teki todella mallikkaan käännöksen ja ennen kuin ehdin kissaa sanoa ampui väärään päähän putkea. Välistäveto, takaakierto ja pujottelu menivät ok ja pituuden jälkeiseltä hypyltä onnistuin kääntämään Joyn liian aikaisin pois eli tässätystreenistä taisi todella olla hyötyä Loppukiemurat menivätkin ihan putkeen, joten radasta jäi lopulta varsin hyvä maku suuhun. Video

Pitkä päivä päättyi joukkuekisaan. Joukkuemme ankkuri Emmi ja Ansa jäivät pois Emmin selkävaivan takia, mutta onneksi apuun riensi varakoiramme Huima ohjaajansa Sannan kanssa. Joukkuerata ei sinäänsä ollut kovin vaikea, mutta täytyy myöntää että puomin ja A:n välinen rataosuus hiukan hirvitti. Lähdin joukkueessamme ekana, eikä minua mielestäni jännittänyt lainkaan. Alku meni hyvin ja puomilla himmasin hieman omaa vauhtiani, kun halusin olla täysin varma siitä, että Joy tulisi puomilta vasta luvalla. Niin kuin pelkäsin oli Joy mennä pituuden jälkeen putkeen, mutta niin vaan sain sen kääntymään takaisin. Tällä oli kuitenkin hintansa, eli päivän ensimmäinen riman pudotus.... A:ta edeltävään putkeen vienti huoletti hieman, sillä jos kääntö olisi liian vähäinen menisi Joy putken väärään päähän ja jos kääntö olisi liian voimakas menisi se puomille. Kun oikea putken pää löytyi oli ihan pakko vähän päästellä iloisia ääniä A:lla tiesin etten saisi enää tyrittyä Joyta väärälle radalle, eikä siellä enää virheitä tullutkaan. Kun muut joukkueeni jäsenet tekivät nollatuloksen tuli joukkueemme yhteistulokseksi 0 vp ja meistä leivottiin joukkuepiirinmestareita!!! Voitto oli jokseenkin ylivoimainen, sillä toiseksi tulleen Porvoon seudun koiraharrastajien tulos oli 48 ja jotain. Video