Lähdimme perjantaina aamupäivällä Sanna K:n ja Hanna L:n kanssa Tehotiimin kolmannelle leirille, joka oli perjantain ja lauantain iltaohjelman puolesta yhteinen tiimi-1:n kanssa. Perjantaina oli ohjelmassa Vapun nuppiluento, jonka lopussa oli yhteinen rentoutumissessio. Jäin kuuntelemaan paria häiritsevää ääntä, mutta muuten onnistuin keskittymään todella hyvin ja siinä kohtaa kun Vappu kertoi meidän voivan vapaasti alkaa virkistymään tuntuivat sekä kädet että jalat todella raskailta, aivan kuin olisin ollut magneetilla kiinni lattiassa. Olen muutaman kerran aiemminkin tehnyt vastaavanlaisen, mutta itsekseni cd:tä kuunnellen. Tämä kerta oli ehdottomasti tehokkain.

Illan päätteeksi menimme Hitti-Areenalle ketteryys- ja juoksutreeneihin, jotka alkoivat Niinun johdolla tehdyllä alkuverryttelyllä. Aloitimme hölkäämällä muutaman kierroksen hallia ympäri, johon sitten liitettiin pitkille sivuille ristikkäis- ja takaperin juoksua, sekä lopuksi venyttelyjä. Hölkkäosio oli minulle vielä sen verran raskas, etten olisi enää kovin montaa kierrosta jaksanut, mutta olin erittäin iloinen siitä, että jaksoin sen kuitenkin kokonaisuudessaan tehdä, vaikka olinkin vielä hieman flunssainen. Janita veti ryhmällemme jalkapalloilijoidenkin käyttämän "tikasjuoksutreenin", joka oli itse asiassa oikein hauska - tosin monimutkaisimmat kuviot olivat aika haastavia. Teimme myös lähtöharjoituksia, yms. Lopuksi olimme hippasilla, joka olikin varsin hilpeää =) Hippailun jälkeen porukan fiilis oli sitä luokkaa, että siihen olisi ollut hyvä lopettaa, mutta vielä oli ohjelmassa Niinun vetämät juoksutreenit.

Lauantaina treenasimme Koirakondiksella. Rata oli 31 estettä pitkä ja tutustuimme siihen ensin porukalla hyvin huolellisesti eri ohjausvaihtoehdot miettien. Oma ryhmäni oli viimeinen, joten pääsin radalle vasta yli 5 tuntia myöhemmin. Harjoitus tehtiin niin, että ensin jokainen sai käydä tekemässä radasta "alkuverryttelynä" kolme eri kohtaa, jossa kussakin sai olla max. 5 estettä. Kohtaa sai kokeilla monella eri tavalla ja kun kokeilukierros oli ohi alettiin tehdä koko rataa virheestä ulos -periaatteella. Toki virheen sattuessa ko. kohtaa hiottiin, mutta sitten piti mennä ulos miettimään. Jokainen nollayritys aloitetiin sillä, että piti silmät kiinni piirtää ilmaan koko rata ja viimeisellä kierroksella mukaan liitettiin häiriöt, eli muut ohjaajat yrittivät sekoittaa rataa piirtävän konseptit. Ensimmäisellä nollayritelmällä pääsimme Joyn kanssa hypylle 12 asti, mutta sitten ohjaus töksähti, koira pysähtyi ja minä luovutin. Toka nollayritys meni sitten totaalisen reisille, sillä Nooran äiti puuhaili wc:ssä juuri keppien sisäänmenon takana ja minä tietysti tyhmänä miettimään mahtaisikohan Joy siitä häiriintyä. Jep, onnistuin saamaan sen väärin sisään. Kolmas ja viimeinen yritys menikin sitten yhtä hyppyä pidemmälle ekaa yritystä, eli pääsimme hypylle 13, jossa taas Joy pysähtyi hypyn eteen ja minä luovutin. Voro näyttää kummittelevan vieläkin jossain aivojen sopukoissa, eli en vieläkään luota siihen, että Joy pysyy ohjauksessa mukana ja pystyy työskentelemään hyvinkin lähellä minua. Juurikin hypylle 12 vienti avasi silmiä tässä asiassa, sillä olin etukäteen aivan varma Joyn livahtavan A:lle kyseissä kohtaa, mutta todellisuudessa niin ei ollut kertaakaan käydä. Luovuttamiseen on myös puututtava, eli jos Joy on tulossa esteestä ohi, lukittumassa väärälle esteelle, tms. niin on taisteltava se takaisin oikealle reitille, eikä jäädä katsomaan perään, että sinne se meni - hups! Valssien suunnat ovat edelleen väärät, eli menevät helposti leveäksi. Hallissa oli todella kuuma, joten Joy oli todella kuumissaan, mikä ei onneksi näkynyt vauhdissa. Lauantai-ilta päättyi Patrician lihashuoltoluentoon, joka oli tiivistelmä agilitykoiran fyysiset ominaisuudet ja lihashuolto -luennosta. 

Sunnuntaina treenasimme Jaakon ohjauksessa Hitti-Areenalla. Hallissa on hiekkakeinonurmi, mutta maa oli sen alla jäässä, joten pohja oli todella kova, muttei ainakaan Joylle liukas. Olimme jälleen viimeisessä ryhmässä joten pääsimme radalle joskus 5-6 tuntia tutustumisen jälkeen. Vuoroamme odotellessa kävin Vapun kanssa kahdenkeskisessä nupin korjaustuokiossa ja sainkin taas pari työstettävää kotitehtävää.

Päästessämme viimein treenaamaan, alkoi oma keskittyminen olla jo vähän hukassa. Halusin pitää hypyt kovan pohjan takia mahdollisimman alhaalla, mutta koska osalle ryhmästä 30 cm tuntui olevan liian matala, niin pidimme osan hypyistä 35 cm:ssä.  Alku tuotti meille yllättävän paljon vaikeuksia, eli ensin Joy oli kepeillä ja sitten A:lla, vaikka tarkoitus oli mennä A:n alla olevaan putkeen (kepit olivat sillä puolella A:ta jossa putken suu oli). Viimein putkeen vienti kuitenkin onnistui ja sitten pääsimmekin nollilla putkelle 15 asti, jonne ohjasin Joyn väärästä päästä sisään. Jaakko kehui pätkän olleen yksi päivän parhaista vedoista, vaikka 10-15 riittikin hiomista. Hypyn 12 kääntö minun piti tehdä sylivekki-jaakotus -yhdistelmällä, mutta sylivekissä on vielä rutkasti parantamista + jaakotus meni leveäksi. Putki-rengas-pituus meni hyvin, mutta sitten olinkin totaalisen pississä hypyltä A:n alla olevaan putkeen viennissä. Saimme sen lopulta tehdyksi saksalainen-perjsjättö -yhdistelmällä, mutta ei siitä kauhean kaunista tullut. Saksalaiseen lähden todella paljon myöhässä ja Jaakko ohjeistikin minua unohtamaan koko pituushypyn, sillä Joy kyllä hakee sen ihan ilmaiseksi. 20-22 meni jokseenkin ilman suurempia ongelmia, mutta pussiin viennissä pitikin tehdä töitä, sillä Joy lähti helposti hakemaan takana olevaa puomia. Pussin jälkeiselle hypylle 24 tein ekalla kerralla valssin, vaikka minun piti tehdä siihen jaakotus ja sainkin sitten aiheesta hiukan ripitystä, ts. että suunnitelmassa on pysyttävä. Lopulta tein kohdan takaaleikkauksella, joka toimi todella hyvin, heti kun tein sen oikein, eli lähetin Joyn hypylle 24 oikealla kädelläni katseeni kiinnittyessä jo hypylle 26. Jaakko sanoikin minun tekevän rataa enempi este kerrallaan, sen sijaan että ajattelisin rataa eteenpäin. Jään aivan turhaan odottelemaan koiraa, jolloin mitätöin sen nopeudellaan saavuttavan edun ja järjestän turhalla odottelulla itselleni ongelmia. Roolini Joyn puikoissa tulee olla lähinnä jarruhenkilö, sillä kaasu hirttää helposti päälle ja sitten mennään.

Seuraava leiri onkin jo neljän viikon päästä, tällä kertaa Haukiputaalla Active Dogin hallissa. Ajelen siihen mennessä Joy turkin, joten seuraavalla leirillä viipeltääkin ihan erinäköinen koiruli.

ps. joo, matkatavarat on jo purettu Silmänisku