Lauantai-iltana ajelin koirineni Rautalammille Sirkan ja Penan luo. Liikennettä ei ollut kovin paljoa, mutta paikoin tiellä oli niin paljon sumua, että piti hiljentää reilusti vauhtia, sillä näkyvyyttä oli vain muutama metri. Tapasin Sirkan uudet hevoset Pacon ja Ponin (ex. kutsumanimi Puppe), vanhat tutut Percyn ja Praterin sekä koiransa shipperket Susi ja Titi sekä saksanpaimekoira Valman. Yön nukuin tosi levottomasti, Kerry kun päätti piipata ja vaihtaa paikkaa useaan otteeseen. Aamuyöstä uni tuntui sitten katoavan kokonaan, mutta olin kuitenkin vielä nukahtanut ja heräsin vähemmän pirteänä klo 9. Sirkka oli juuri viemässä hevosia tarhaan Percy-vaarin ilakoidessa niin kovin kun vain 25-vuotias hevonen kykenee. Tarha oli jaettu kahteen osaan, jossa takimmaisessa oleilivat Prater ja Poni, etummaisessa Percy ja Paco. Myöhemmin iltapäivällä kengittäjä soitti tulevansa laittamaan Praterin irronneen kengän paikoilleen ja täytyy kyllä sanoa, etten ole aiemmin tavannut yhtä kohteliasta (ja komeaa) kengittäjää. Tulin kengityspaikalle vähän muiden jälkeen, jolloin hän heti tervehti ja saatuaan hevosen valmiiksi tuli vielä kättäpäivää esittelemään itsensä, eikä siinä kaikki - hän jopa teititteli!!! Jos joskus tarvitset Suonenjoen suunnalla kengittäjää, niin etsi käsiisi Teemu Hirvonen ;) Kengittäjän lähdettyä otimme Percyn ja Pacon tarhasta ja läksimme maastokävelylle. Vaikka edellisestä ratsastuskerrasta on yli puoli vuotta, tuntui olo heti ihan luontevalta, eikä jalatkaan tulleet kipeäksi, mitä nyt vasen kannikka hiukan. Maa oli tosin niin jäässä, että kävelimme vain, mutta kyllä kuvittelin silti paikkojen hiukan kipeytyvän. Sirkka kertoi Ponin ja Pacon aikaisemmasta elämästä ja kuinka ne hänelle päätyivät. Pacon vaiheet viimeisen vuoden aikana koskettivat minua suuresti ja vaivaavat mieltäni edelleenkin. Sillä on vielä viime vuonna hypätty 150 cm luokkia Euroopassa. Suomalainen hevoskauppias osti sen, toi Suomeen ja se myytiin suoraan rekasta, päätyen lopulta kuopiolaiselle nuorelle naiselle, joka laittoi sen asumaan täysihoidolla kuopiolaiseen SRL:n hyväksymään ratsastuskouluun. Hänellä ei kuitenkaan ollut hevoselle riittävästi aikaa ja oli vuokrannut sitä jollekin muulle ja lopulta päätti myydä sen pois. Tallin omistajan muistan omilta Kuopion vuosiltani hämärästi, sillä perusti niihin aikoihin tallinsa, joka toimi silloin eri nimellä. Tallin omistaja oli ilmeisestikin päättänyt saada hevosen itselleen edullisesti ja oli sitä yrittäessään onnistunut laihduttamaan hevosen luurangon laihaksi ja hukkaamaan siltä lihakset (hevonen oli siis tallissa täysihoidolla, eli talli vastasi sen ruokinnasta ja tarhaamisesta, muttei liikuttamisesta). Sen lisäksi että se oli aliravittu, oli se saanut eläinlääkärin mukaan riittämättömästi juotavaa. Kuultuaan hevosen vaihtaneen omistajaa tallin omistaja tarjosi siitä suuremman summan kuin mitä kauppahinnaksi oli sovittu ja kun ei saanut tahtoaan läpi ilmoitti, ettei hevonen voi enää hänen tallissaan asua (vaikka vuokra oli maksettu seuraavaltakin kuukaudelta) ja heitti laatikossa ulos kaikki hevosen varusteet!! Paco on nyt saanut lähes kolme kuukautta palautua normaaleihin mittoihinsa, mutta oli vielä hiukan laihan näköinen. Luottamus ihmiseen ei kuitenkaan ole mennyt, vaan antoi minunkin käsitellä itseään ystävällisesti katsellen. Kyseisen tallinomistajan toiminta pistää kyllä veren kiehumaan ja täytyy toivoa että toiminnalleen saadaa piste, ennen kuin jollekin hevoselle käy tosi huonosti. Hän ei taida ymmärtää, että tuollaisilla teoilla on seuraamuksensa ja sana kiertää ja jos häntä vastaan olisi asiassa nostettu syyte, olisi hän saattanut menettää jopa oikeutensa pitää hevosia. Sirkka pitää eläimensä hyvin, enkä usko Pacon tai muiden hevostensa enää koskaan vaihtavan kotia.
Juoksuisen nartun kanssa kyläily ei ole edes koiraperheessä hirmuisen vaivatonta, mutta Sirkan Valma lievensi asiaa aloittamalla myös juoksun. Koirien kanssa oli todella mukavaa ja vaivatonta olla maalla, kun hihnoja ei lainkaan tarvittu, mutta lähialueella on nähty karhu, susia ja ilveksiä, joten en kertaakaan päästänyt koiria ulos omin päin, vaikka Joy välillä katosikin silmistäni.

Aattoaamuna sanoimme heipat hallapurolaisille ja suuntasimme kummitätini luo Kuopioon, jonne kävin jättämässä pari joululahjaa ja ajelin sitten äitini luo Siilinjärvelle. Koirat jäivät viettämään aattoiltaa äitini asuntoon ja me jatkoimme Tarja-sisareni kotiin Maaningan Käärmelahteen. Meitä oli laskujeni mukaan 13 hengen seurue ja söimme ja joimme niin hyvin kuin jouluna on tapana. Tunnelma oli välitön, ruoka hyvää ja sitä oli riittävästi. Joulupukkikin vieraili tuoden hirmuiset määrät paketteja. Sain pyyhkeitä, sukat, alushousut, kaulakorun, niskan ympärillä pidettävän lampaan, koivuhalkoja (oma toive), suklaata ja pienen led-valosarjan. Koirat saivat vetolelun ja siankorvia.

Joulupäivänä menin Joyn kanssa lenkille Outin kanssa, jolla oli mukana perheen perrot Susu ja Joyn Fani-sisar. Fani on aivan kuin Joyn suurempi painos, mittasuhteensa kun ovat hyvin samanlaiset, mutta korkeutta on silmämääräisesti 4-5 cm enemmän. Fani alkaakin olla lähellä maxin alarajaa, ellei jo ole hieman ylikin. Metsätiellä vastaan tuli ravihevonen, jota vastaan Joy lähti hurjasti haukkuen kuulematta huutojani. Hevosmies oli kuitenkin savolaiseen tyyliin lupsakka, joten jäi jututtamaan meitä hetkeksi, hevosen höyrytessä kärryjen edessä. Siskokset tulivat hyvin juttuun ja leikkiä riitti, eikä kumpikaan kiihtynyt liiaksi. Metsälenkin jälkeen shampoopesin koirat ja saunoin itse. Illalla jätimme taas koirat äitini asunnolle ja menimme Käärmelahteen syömään. Kävimme myös Tarjan kanssa katsomassa uutta suomenhevostaan Rallia, joka oli varsin raamikkaan näköinen suokki. Hiukan ehkä raskas minun makuuni, mutta Tarja on aina ollut mieltyneempi sellaisiin.

Tapaninpäivänä läksin koirineni kohti Tuusulaa. Toivakkaan asti ei ruuhkaa juurikaan ollut, mutta sitten autoja riitti siitäkin edestä. Päivä ei tainnut valjeta lainkaan, joten ajosää oli harmaa ja sateinen, mutta silti oli mukava palata kotiin. Koko reissun aikana Joylle sattui yksi vahinko, eli pissat äitini lattialle, mutta kotiin päästyään teki illalla jossain vaiheessa pissat ja myöhemmin vielä kakatkin sisälle :( Myös Fani-sisarensa tekee edelleenkin ajoittain sisälle, joten emme ole yksin ongelmamme kanssa.