Tänään jätimme Rautalammin tomut jaloistamme ja suuntasimme Joroisiin katsomaan Kerryn Veikkopoikaa perheineen. Navigaattori opasti minut aivan järkyttävän kapeaa hiekkatietä, jota riitti ja riitti. Pelkäsin jonkun tulevan vastaan, sillä ohittamaan ei olisi kaikilla osuuksilla mahtunut. Lopulta tulin isommalle tielle ja totesin navigaattorin hiukan pilailleen kustannuksellani. Veikko perheineen asuu aivan ihanassa paikassa luonnon keskellä, muttei kuitenkaan liian korvessa. Perheen toinen koira on bordercollie, joten luonnollisestikin pihan perällä oli myös kolme lammasta. Veikko näytti oikein hyvälle ja purentakin oli korjaantunut. Pennut täyttävät reilun viikon päästä 6 kk ja Veikko näyttää tältä:

Veikon häntä on aivan suora ja hirmuisen pitkä. Etujalat ovat aivan suorat, pää oikein kaunis, mitä nyt korvat vähän höröttävät. Muutenkin Veikon sporttisuus miellyttää silmääni kovin. Turkki on huomattavasti helppohoitoisempi kuin Kerryn. Joy leikki innokkaasti poikien kanssa, kun taas Kerry lepäili enimmäkseen autossa. Kotimatkalle lähdimme n. 2,5 tunnin vierailun jälkeen ja Reetta vielä antoi viime hetken ajo-ohjeita. Läksin kuitenkin ajamaan navigaattorin ohjeiden mukaan ja vähän matkaa ajettuani huomasin navigaattorin opastavan minua samaiselle "kärrypolulle". Niinpä päätin kääntyä seuraavan talon pihaan ja palata takaisin päin Reetan opastamaan suuntaan. Ikävä kyllä arvioin autoni keulan väärin ja seurauksen näet tässä:

Keula oli maata vasten, eikä auto liikkunut eteen tai taakse. Talon väki oli paikalla ja vähän varovasti isäntä tuli paikalle katsastamaan tilannetta. Luulenpa hänen odottaneen vähintään rattijuoppoa, sen verran varovasti tuli paikalle. Hän päätti kysyä naapurista traktorimiestä avuksi ja saman tien saapui poliisipartiokin paikalle. Ilmoittivat oitis etteivät tuleet takiani, vaan sattuivat ajamaan ohi ja todettuaan tilanteen halusivat kuitenkin puhalluttaa minut ja nollat puhallettuani konstaapeli kertoi heidän täytyvän jatkaa matkaa, mutta että olin syyllistynyt liikenteen vaarantamiseen, mutta koska tilanteesta oli minulle kovasti harmia pääsisin tällä kertaa varoituksella. Naapurin traktorimiehiä ei saatu linjoille, mutta onneksi muistin Veikon perheellä olevan sen kaliiberin ajokin, että Vectran ylösvetämisen pitäisi olla pala kakkua. Niinpä soitin heille ja kymmenen minuutin kuluttua he saapuivatkin hienolla nelivedolla hirmuisesti virnistellen. Veikon isäntä laittoi hinausköyden Vectran peräkoukkuun ja hetkessä ajokkini oli takaisin tiellä. Olin jo ehtinyt miettiä meneväni heille yöksi, jos autoni olisi ajokelvoton, mutta usko tai älä, niin mitään jälkiä ei näkynyt. Tokihan maalipintaan on varmasti jotain naarmuja tullut, mutten ainakaan mitään huomannut ja pääsin jatkamaan matkaani ongelmitta. Adrenaliinit olivat kyllä melko koholla, mutta melkein kommervenkeittä pääsin seuraavaan etappiini. Kerran piti kyllä ajaa tien sivuun, kun valtaisa sadekuuro vei täysin näkyvyyden.

Sisareni Tarja on saanut uuden auton, jota piti käydä sitten illalla koeajamassa. Kyseessä on vm. -89 Mitsubishi Pajero, jota testailimme läheisellä sorakuopalla sekä metsätiellä. Kovin on näppärän oloinen sellaiseen maastoon, mutta hevostrailerin vetäjäksihän se on hankittu. Enää tarvitsee hankkia traileri, hevonen sentään jo on. ;)

Joyn turkki on nyt jo niin pahoin huopaantunut, että olen päättänyt ajella sen heti kotiin palattuani.