Tänään oli ohjelmassa kahden radan verran Anne Saviojaa Kirkkonummella. Arvostan Annen taidon ratojen suunnittelijana todella korkealle sillä radat ovat aina virtaavia ja koiran kannalta loogisia. Ilahduin myös siitä, että vaikka ratamme olivat peräjälkeen, oli Annella kaksi eri rataa, sillä minusta on todella kurjaa kun jotkut tuomarit vaan kääntävät radan juostavaksi maalista lähtöön, muutamalla pikkumuutoksella. Lämppälenkillä pari urosta oli todella kiinnostuneita Joyn takalistosta, joten pyyhkäisin paperilla varmuuden vuoksi, mutta juoksutesti oli vielä toistaiseksi negatiivinen.

Sen verran on tullut Joyn kanssa jo agiliitokilometrejä, että osaan jo sanoa radan reunalta ne kohdat joissa Joy menee helposti väärälle radalle ja niin nytkin kävi. Ja kuten viime viikonloppunakin, niin myös nyt päästin sen myös kummassakin kohdassa niin tekemään Jokseenkin ärsyttävää.... Kolmos este oli putki, joka mentiin kauemmasta päästä. Sen verran tuoreessa muistissa on tunaroinnit putkilla, etten uskaltanut kääntää Joyta kovin aikaisin, etten saa sitä ekaan päähän, mutta sitten kävi niin kuin pelkäsin, eli ampaisi keinulle. A:n alastulo oli todella huono, eli jäi liian ylös, mutta vaadin sen tulemaan maahan asti. Sitten menikin pitkä pätkä suunnitelman mukaan, mutta hyppyhässäkän vikalla hypyllä jäi Joy linjaamatta putkeen ja se ampaisi kepeille. Tämä oli siis se jälkimmäinen ennalta tietämäni mahdollinen hyllykohta... Noh, sain Joyn putkeen, mutta seuraavalla hypyllä tuli ongelmia kun Joy reagoi yllättävän voimakkaasti hypyllä jarrutukseeni. Puomia edeltävälle hypylle suunnittelemani muuvi onnistui sen sijaan erinomaisen loistavasti. Onks toi nyt sitten niisto-persjättö -yhdistelmä vai mikä?? Siksi minä sitä ainakin kutsun... Hyvin toimi ja oli muuten eka kerta kun tein sen kisoissa. Radan loppu liideltiinkin sitten ongelmitta. Video

Radan jälkeen oma fiilis oli tosi huono, ts. ketutti. En osaa sanoa onko minulla kisaväsymystä vai liittyykö tämä yleiseen väsymystasooni, mutta ei ole oikein fiilistä. Ihan hyvä että Joyn juoksu kohta alkaa, joten tulee vähän pakollista taukoa. Voisihan kisoja jättää fiiliksen puutteen takia väliinkin, mutta koskapa fiilis saattaa olla kateissa joskus vaikkapa arvokisoissa, niin en kyllä anna periksi, vaan kisaan vaikka hammasta purren, niin kauan kun vaan koiralla on kivaa.

No joo, mutta B-kisaan. Katsoin etukäteen tarkkuutta vaativaksi kohdaksi keppien jälkeisen hypyn, sillä jos sijoittuisin liian lähelle hyppyä saattaisi Joy tulkita sen takaahypyksi (jollekin nopeahkolle koiralle niin kävikin). Puomin takana olevaan putkeen viennissä pitäisi olla tarkkana, sillä Joy valitsee yleensä mielummin puomin. Lisäksi puomin jälkeiseltä hypyltä moni koira meni lähtöhypylle, joten sitä ennen pitäisi muistaa ottaa kiinni. Yllätyksekseni kävellessäni radalla kohtaan josta kutsun Joy radalle minuun virisi "nyt mennään ja lujaa" -olotila ja lähdin tekemään rataa hyvällä tsempillä. Alku menikin hyvin ja muistin jopa ottaa Joyta kiinni keppien jälkeen, mutta valittavasti se tulikin hypystä 6 ulkokautta ohi! Hyppyjen 5 ja 6 väli oli todella ahdas (epäilisin että noin ½ metriä), joten korjasin kiellon lähes kirjaimellisesti kieli keskellä suuta, ettei Joy livahtaisi väärälle esteelle tai hyppyä väärään suuntaan. Putkeen lähetys onnistui hyvin, mutta A:lla olin taas kerran liian hätäinen ja kutsuin Joyn pois liian aikaisin. Ei ihme että välillä hiipii alas, kun eihän tuossa ole mitään loogisuutta, kun välillä pitää mennä ihan alas, mutta välillä ei tarvitse. No, mutta rata jatkui sitten virheettä loppuun asti, mitä nyt puomin ylösmeno oli aikas nafti. Täytyy alkaa taas suhista, ettei vaan pääse tulemaan kisauramme ensimmäistä kontaktivirhettä Video

Kotona yllätin Joyn nuohoamasta takapäätään ja vielä oikein makusteli sen jälkeen, joten tein taas juoksutestin, joka oli jälleen negatiivinen.