Tiistain treenirata:

Illan treeniradalla oli pituutta 29 esteen verran, joukossa kolmoissarja, jota ei kyllä ole tullut vuoteen harjoiteltua.... Rata ei ollut teknisesti kovinkaan vaativa, mutta sisälsi muutaman aikas ikävän kohdan, joko ehtimisen tai ansaesteiden takia.

Ensimmäinen hankaluus oli heti alussa, kun okserilta nro 3 piti saada koira kääntymään ansaputken editse ja kuljettaa putken viertä pitkin kääntöhypylle, josta mentiin ko. putkeen. Sain kyllä Joyn käännettyä okserilta oikeaan suuntaan, mutta oma kroppa tahtoi väkisinkin kääntyä neloshypyltä liian aikaisin putkea kohti, sillä putken jälkeen koira pitäisi saada tiukasti näppeihin, ettei hyppäisi hyppyä 6 väärään suuntaan (takaakierto). Tyypilliseen tapaani putkijarrutus jäi tekemättä ja niinpä Joy suhahti hypyn 6 väärin päin. Olin sunnitellut tekeväni hypyn 6 taa sylkkärin, jolloin saisin Joy linjattua hyvin puomin alla olevaan putkeen, mutta tässä sunnitelmassa tuli sellainen harmillinen asia ilmi, että Joy kääntyikin putkesta väärään suuntaan kääntyen vasemmalle puomille, sen sijaan että olisi kääntynyt oikealle kepeille. Kepit oli sijoitettu niin, että menin itse puomin toista puolta, mutta eipä se ollutkaan mikään ongelma. Kutosen takaakierron näyttö poispäinkäännöllä ja valssi ennen putkea 7 sai Joyn kääntymään putkesta oikein ja pujottelun. Jätätin sitä kepeillä kiiruhtaen valssaamaan muurin taa ja vekkaus pituudelle, jolloin sain linjattua Joyn putken vasempaan päähän. Hyppy 12 oli aivan putken vierellä, joten kuvittelin aivan pienen käsinäytön riittävän, kun olemme samalla ohjauksella treenanneet pihalla käännöksiäkin, mutta nyt se ei sitten riittänytkään, vaan Joy kääntyi jo ennen hyppyä. Sitten olikin vuorossa kolmoissarja, joka odotetusti tuotti Joylle vaikeuksia, eli se pudotti joko keskimmäisen riman tai kolautti viimeistä. Muurin taa tein valssin ja sitten pitikin taas tehdä vekkaus ennen seuraavaa hyppyä tai Joy paineli väärälle radalle. Ennakkoon radan hankalimmaksi paikaksi veikkaamani 17 hypylle vienti ei tuottanutkaan mitään vaikeutta, vaikka jouduinkin pinkomaan häntä suorana puomin alla olevaa suoraa putkea kiitävän Joyn perässä, mutta putki antoikin suoraan oikean hypyn taa. Ekalla kertaa Joy kääntyi putkesta kepeille päin, joten ehdin hyvin tekemään hypylle 18 valssin, mutta seuraavalla kerralla en sinne enää ehtinytkään, joten ratkaisin asian sylkkärillä. Siinä oli taas oikeassa ajoituksessa löytämisvaikeuksia ja kaaduinpa kerran koiran päällekin, kun leikkasin takanaan liian ahneesti. Hyppy 20 tuotti yllättäviä vaikeuksia, eli Joylle ei riittänyt käsinäyttö, vaan vartalonkin piti kääntyä suht voimakkaasti hyppyä kohden, muutoin se vaan teki kurvin sen eteen. Paperista olin katsonut voivani hyppäyttää hypyn 20 ristiin ja kuvittelin saavani sen verran etumatkaa, että ehtisin näyttämään keinua, mutta kissan viikset, otus kaahotti häntä suorana A:lle, joten jouduinkin kierrättämään hypyn 20 siivekkeen ympäri. Näin Joy sai aivan suoran linjan keinulle ja päästiinkin radan meille vaikeimpaan kohtaan, eli putkeen TODELLA kuolleesta kulmasta, eli koira joutui kiertämään 2/3 putkea päästäkseen oikeaan reikään. Ettei menisi liian helpoksi, oli hyppy 12 aivan reitillä ja sinnehän Joy meni monta monituista kertaa. Kokeiltiin kohtaa monella tapaa ja ei siitä kovin hyvää tullut mitenkään. Täytyy siis ottaa ohjelmaan kuolleet kulmat myös niin, että koira joutuu kiertämään koko putken ja opettaa vielä sietämään ansaesteetkin. Lopussa ei sitten ollutkaan mitään ihmeellistä, kunhan vain malttoi ottaa Joyn puomia edeltävältä hypyltä puolivalssilla, muutoin ampaisi puomin alla olevaan putkeen.
Treenistä ei kyllä jäänyt mikään kovin hyvä maku, kun päästiin vain muutama este kerrallaan ennen kuin taas joku paikka kusi. Moni näyttää tekevän niin, että korjaavat vaan virheen ja jatkavat rataa ja koko radan mentyään alkavat käydä läpi ongelmakohtia, mutta itsellä on ollut sellainen tyyli, että virheen sattuessa lopetataan rata siihen, paitsi tietty jos putoaa rima. En tiedä tulisiko enempi onnistumisen tunnetta, jos vaan jatkaisi radan loppuun, tuli mitä tuli. Onneksi sunnuntain kisat onnistuivat suht hyvin, muuten saattaisi taas itsetunto olla aika pohjalukemissa.

Lauantai:
Kauan ja hartaudella odotettu kellotusklinikka, vetäjänä Sanna Kobylin. Rata oli bemarileiriltä ja Jaakon käsialaa. Rata jaettiin erimittaisiin pätkiin ja alettiin kellottamaan eri ohjausvaihtoehtoja. Ekat kaksi hyppyä tein viidellä eri tavalla, jotka olivat kakkoshypyn ulomman siivekkeen kautta niisto-persjättö (tämän olisin valinnut kisoihin, koska toisen siivekkeen kautta kierrätettynä puomi oli vähän tyrkyllä, vaikkakin koiran reitti oli tätä kautta pidempi) ja pakkovalssi-sylkkäri. Niistossa oli taas nähtävissä pientä epävarmuutta ja tämä olikin kaikista hitain versio. Lyhyintä reittiä tein vaihtoehdot pakkovalssi, takaakierto-päällejuoksu-persjättö ja ihan perinteisellä tyylillä, eli työntö takaakiertoon, vähän tilaa koiralle hypylla ja takaaleikkaus A:lle. Viimeinen olikin paras versio, eroa huikeat sekunti alunperin suunnittelemaani niisto-persjättö -versioon. Seuraavassa pätkässä mentiin A:lta parin hypyn ja muurin kautta keinulle. Ekassa versiossa merkkasin A:n jälkeisen hypyn päällejuoksumaisella käsinäytöllä ja lähetys seuraavalle hypylle takaakiertoon. Toisessa versiossa tein persjätön A:n jälkeen, lähetin Joyn hypylle takaakiertoon, lähetin Joyn seuraavan hypyn takaakiertoon ja leikkasin takana. Kolmannessa versiossa tein pakkovalssin A:n jälkeiselle hypylle, muuten samoin kuin ekassa versiossa ja tämä olikin lähes ½ sekuntia nopeampi vaihtoehto kuin edellinen. Seuraavalle pätkällä emme sitten saaneetkaan minkään valtakunnan aikaa, sillä kepeiltä olisi pitänyt kuljettaa pujottelun viertä koira puomille kuolleesta kulmasta, eikä se kertakaikkiaan onnistunut. Joy kääntyi tosi herkästi takaisin pujotteluun tai sitten viipotti puomin ohi lukittuen vierellä olevalle hypylle. Sain sen toki pariin otteeseen puomillekin, mutta mutkan kautta. Vikan pätkän tein kolmella eri tavalla, mutten kuollaksenikaan muista mikä oli paras vaihtoehto.