Olimme torstai-iltana äitini kanssa etsimässä sedälleni 50-vuotissyntymäpäivälahjaa. Tilanne tuntui aika toivottamalta, kun miehelle, jonka kanssa ei ole kovin usein tekemisissä on aika vaikea ostaa mitään järkevää. Setäni harrastaa purjehdusta sekä metsästystä, joten lopulta ostimme hänelle Jotos-merkkisen rinkan sekä urheiluosastolta lämpökerraston. Rinkka ei ollut myyntipakkauksessa, joten askartelin pahvilaatikosta sopivan laatikon ja paketoin sen. Enpä ole koskaan vienyt kenellekään niin suurta pakettia, mutta onneksi oli kevyt.

Syntymäpäivävastaanotto alkoi eilen klo 16 Espoon pursiseuran ravintola Villa Pentryssä. Vieraita oli reilut kolmekymmentä ja tilaisuus oli lämminhenkinen. Katsoimme kuvia Tarmo-setäni elämänvaiheista, söimme hyvin ja lauloimme yhteislauluja. Lahjapöydästä löytyi päivänsankarin mukaan "kaikkea mitä häneltä puuttui" ja ihme kyllä mitään ei ollut kahta kappaletta ;) Setäni Seppo on kirjoittanut kirjasen vaimonsa Rakelin vaiheista, josta jakoi sisaruksilleen sekä äidilleni, minulle että Marko-serkulleni kappaleet. Kirjasta on painettu parisen sataa kappaletta ja sen nimi on 40 vuotta Rakelin tähden. Rakel istuu toista kauttaan eduskunnassa ja on työskennellyt mm. Kuulonhuoltoliitossa, Lomakotien liitossa sekä toiminut kunnallisissa luottamustehtävissä mm. Helsingin kaupungin hallituksessa ja valtuustossa. Mielenkiintoinen lukuhetki on siis luvassa.

Joy ei ole yskinyt enää muutamaan päivään lainkaan. Kerrykin on jo parempi, mutta röhisee edelleen ajoittain levossa ollessaan. Riekkuvat keskenään tosi paljon, joten olen käynyt lyhyillä lenkeillä. Voro juoksenteli aamulla tennispallo suussaan omituisesti äännellen, mutta saattoi johtua siitä, että oli aika tohkeissaan. Yskähti kerran kakistellen jotain kurkustaan, muttei välttämättä liity kennelyskään mitenkään. Punnitsin ja mittasin Joyn tänä aamuna ja painoa on nyt 5,5-kuisena 9,5 kg ja korkeutta noin 36 cm, eli olemme siirtyneet agilityn medikoirien kokokastiin.

Tänä aamuna katsoin ihmetellen ikkunasta, kun nainen käveli kahden irti olevan leonbergin kanssa taloni ohi. Toinen kävi kusella postilaatikkoni jalkaan (!) ja toinen lampsi parkkipaikallani. Onneksi en ollut päästänyt koiriani vielä pihalle, sillä olimme juuri lähdössä lenkille. Hirmuinen mekkalahan siitä olisi tullut ja tien toisella puolella asuu perhe, jonka mies on varsinainen riesa ympäristölleen, kun hänen pitää valittaa kaikesta ja kaikille. Mutta takaisin leonberginaiseen... Hän sattui kiertämään samaa lenkkiä kuin minäkin, mutta päinvastaiseen suuntaan eli tuli koirinensa vastaan. Molemmat koirat olivat valjaissa, muttei hihnassa. Oma laumani alkoi tempoa ja tuijottaa vastaantulijoita jo kaukaa, mutta leonberginainen otti omiaan valjaista kiinni ja alkoi ihastella laumaani. Minua tuommoiset koirat irti kävelijät ärsyttävät, joten en alkanut kanssaan juttelemaan vaan sen sijaan komensin tempoilevia ja haukkuvia koiriani ja kun eivät totelleet, nakkasin Voroa kolinapurkilla (batterytölkki, jossa muutama kivi kolisemassa), jolloin nainen alkoi urputtaa ettei tuolla tavalla saa koiria kouluttaa!!! ARGH!! Teki mieli sanoa pari valittua sanaa koiren irtipitämisestä, mutta tyydyin sanomaan koirilleni MENNÄÄN ja jatkamaan matkaani. Minusta sellaiset ihmiset, jotka hipsivät koirat irti ovat todella huonoa mainosta koiraihmisistä, sillä monet ihmiset pelkäävät koiria, ja silloin ei esim. koiran koolla ole mitään väliä. Vastaan tuleva koiria pelkäävä ihminen ei voi tietää onko  koira kiltti ja totteleeko täysin omistajaansa vai ei ja on todella kohtuutonta pitää ohitustilanteissa koira irti.

Tänä iltana meille tulee JAUn hallitus kokoukseen. Joyn pentutokon toiseksi viimeinen treenikertakin olisi ollut, mutta sen nyt jää meiltä yskän takia. Polttopuitakin piti tänään tulla, mutta Jouni ilmoitti ettei pääsekään tänään tulemaan, joten saan lämmityspuolelle täydennystä tulevalla viikolla.

Heipat sulle ja antoisaa alkavaa työviikkoa!