Parempi myöhään kuin ei silloinkaan ;) eli lyhet lätinät vuoden ekan viikon Timon treeneistä.

Tiistaina oli SM-ryhmän treeni ja rata sisälsi kivasti kirmausosastoa. Heti alku näytti aikas haastavalta, ts. keinun jälkeinen hyppy antoi suoraan edessä olevaan A - putkihässäkkään, mutta koiran piti kurvata niiden edestä tiukasti vasuriin kepeille. Tein keinun jälkeen valssin ja vekkasin Joyn kepeille ja hitsi vie, kertaakaan ei mennyt putkeen tai A:lle!! Suurempi ongelma oli keinun jälkeisen hypyn vieressä oleva hyppy, jonka Joy kävi tekemässä pariinkin otteeseen, eli valssissa piti ottaa se todella tiukasti näppeihin. Kepeiltä täyskäännös takaisin päin ja A:lle, jonka jälkeen hyppy, takaahyppy ja takaisin edelliselle hypylle takakautta. A:n jälkeinen hyppy antoi oikeastaan suoraan seuraavan hypyn taa, joten se tuli aivan ilmaiseksi. Sitten vaan peruutin pari askelta ja heitin Joyn hypylle. Sitten tulikin jo kiire, sillä seuraavaksi piti mennä A:n alla oleva suora putki, jonka jälkeen hyppy takaa. Eihän siinä ollut mitään muuta mahdollisuutta, kuin nakata Joy hypylle ja lähteä kirmaamaan ja toivoa että pieni vastaisella kädellä olkapään korkeudella tehty käsimerkki riittäisi ettei Joy ampaisisi kepeille tai A:lle, putken suu kun oli niiden välissä. Ekalla kerralla Joy ampaisi kepeille, mutta sen jälkeen sain sen hyvin putkeen ja ehdin näyttämään takaakierronkin. Seuraavaksi ampaistiin puomille josta hypyn kautta kääntöhypylle. Kääntöhyppy antoi suoraan putkeen, jonne ei tietty saanut mennä ja parhaiten se onnistui poispäinkäännöllä, mutta Joy on alkanut mennä niistä läpi. Timolta tulikin pyyhkeitä ko. asiasta, eli minun on kertakaikkiaan vaadittava että Joy tottelee haltuunottoani. Kääntöhypyltä mentiin parin hypyn kautta A:lle ja sieltä pussiin ja kahden hypyn kautta järkyttävän matkan päähän putkeen ja tietty kauempaan päähän. Minulla ei ollut mitään saumaa ehtiä näyttämään Joylle putken oikeaa päätä, joten viimelopulta kokeilimme yksinkertaisesti niin, että Joyn ollessa A:lla valssasin pussin vasemmalle puolelle ja sitten ekan hypyn jälkeen "Joy" ja leikkaus takana ja sit vaan käsky putkeen. Ja niin vaan pelivälinen singahti juurikin haluamaani päähän putkea ilman ylimääräisiä kiemuroita.

Keskiviikkona Daikun ryhmällä oli sama harjoitus. Daiku oli aivan muissa maailmoissa! Se ei keskittynyt lainkaan ja mm. kielsi A:n moneen kertaan ja hyppäsi pää ylhäällä. Kerran Elisa meni veskiin täyttämään vesikuppia, eikä Daiku huomannut, niin ryntäsi etsimään Elisaa ilmajäljen perusteella. Saatiin kuitenkin joten kuten rata kahlattua läpi, tosin Daikua en saanut lopun kirmailuissa nätisti putken kauempaan päähän, johtuen jo siitäkin, että se tarvitsi hieman apua putkea edeltävän hypyn löytämisessä, se kun ei lue rataa läheskään yhtä hyvin kuin Joy. Näillä näkymin nämä olivat minun ja Daikun vikat treenit, sillä Elisa on synnytyksen jäljiltä jo niin hyvässä kunnossa että voi treenata Daikulla itse. Harmittaa vain, että vikaksi treeniksi jäi kerta jolloin koiralla ei ollut sydän eikä pää mukana