Pe 25.6.
Palaan ensin vielä viime viikkoon, eli kävimme parin treenikamun kanssa juhlistamassa juhannusaattoa SM-kisojen maxihyppärin parissa.

Itseäni kiinnosti erityisesti alkusuora, jossa oli vaihtelevilla väleillä ensin kuuden hypyn suora ja se vika hyppy pitikin mennä takaakiertona. Hyppyjen välimatkat olivat muistaakseni 7, 7, 6, 6 & 5 metriä ja hyppy nro 5 oli tietysti okseri. Jätin Joyn lähtöön ja lampsin hypyn 6 eteen kutsumaan. Joy pysyi hyvin lähdössä, eikä kolistellut rimoja. Pyöräytin aluksi kutosen oikeanpuoleisen siivekkeen ympäri ja niistolla kääntö seiskalle, joka myöskin oli takaakierto. Niistossa vartaloni suunta jäikin kutoshyppyyn, joten Joy jäi epävarmasti hypyn taa. Seiskalle tein niistopersjätön, lähetys kepeille avokulmasta ja pujottelun päähän päällejuoksu. En sitten ottanut huomioon, ettei koira tietenkään tuohon suuntaan pujotelleesaan kierrä enää viimeistä keppiä, joten päällejuoksussa pitäisi päästä reilusti koiran edelle. Niinpä peliväline livahti takaisin pujotteluun, joten tein sitten kohdan niin, että pakkovalssilla ohjasin Joyn pujotteluun. Tein myös 6-8 välin niin, että kierrätin Joyn kutoshypyn vasemman siivekkeen ympäri, seiskan oikean siivekkeen ympäri, päällejuoksu seiskalle ja sitten kepeille takaaleikkaus. Pujottelun jälkeen koira käännettiin takaisin päin putkeen ja sitten se saikin kirmata kolme peräkkäistä suoraa putkea, joista vikan jälkeen tiukka käännös oikeaan ja kaksi peräkkäistä välistävetoa. Koskapa pystyin lähettämään Joyn ekaan putkeen jokseenkin sen ulostulosuun kohdalta, niin ehdin kirmata viimeisen putken eteen tekemään putkijarrutusta, mutta sitten olikin ongelmana saada se tekemään seuraava hyppy oikein päin, Joy kun luki sen tosi helposti takaakierroksi. Ratkaisin asian kääntämällä kroppani aluksi putkeen päin ja käänsin vartaloni vasta kun olin saanut Joyn tulemaan hieman minua kohden. Välistävetokohdat vein päällejuoksuna, tosin aika tiukkaan sai käskyttää että tuli myös tokasta välistä. Seuraavaksi tehtiin hyppy, joka antoi suoraan pujotteluun, mutta kummallista kyllä se ei ollut mikään ongelma, mutta kirkkaasti radan haastavin kohta oli radan loppuosa, eli ensin mentiin vain keskimmäinen putki ja koskapa yritin päästä edes hieman hallitsemaan edellistä hyppyä tuli valssiin todella kiire, varsinkin kun Joyn tullessa ulos putkesta en voisi ottaa etuperin yhtään askelta edessä olevaa putkea kohti, ettei ampaisisi sinne. Putkesta siis valssillä kääntö hypylle ja seuraavat kaksi hyppyä takaa. Ei ne putken jälkeiset kaksi hyppyä olleet mikään ongelma, vaan se jälkimmäiseen takaakiertoon ehtiminen. Ainakaan medikoiralle ei rata tuntunut mitenkään ylivoimaiselle, mutta toki maxit ovat ihan oma lukunsa.

Ti 29.6.
Att-areenalla Elina Jänesniemen koulutuksessa. Kyseessä oli jaulaisille karsintoihin valmistautuville koirakoille suunnattu treeni, johon Elina oli suunnitellut kummankin karsintatuomarin "bravuureita" sisältävän, 40 estettä pitkän radan. Elina tiesi kuitenkin kertoa, että ulkomaalainen tuomari on sairastunut, eikä pääse tuomaroimaan karsintoihin, mutta että on mahdollista että radat ovat kuitenkin hänen. Koko rataa ei kuitenkaan saatu hallin puolikkaaseen mahtumaan, joten rataa typistettiin 37 esteeseen. Tunnistin pari Jalosen kohtaa, jotka olin vieläpä molemmat kisatilanteessa tyrinyt, tosin kumpikin sattui ajanjaksoon jolloin reiden revähdys rajoitti liikkumistani. Kullekin koirakolle jäi treeniaikaa radan rakennuksen ja tutustumisen jälkeen 20 min, jonka päätimme tehdä koiria säästääksemme kukin kahdessa erässä.
Heti radan alussa oli Jaloselle tyypillinen kohta, eli kakkoshyppy oli takaakierto, josta kuljetus renkaalle niin, että ohjaaja joutui liikkumaan aivan putken suun editse. En muista oliko talven kisaradalla 1-2 hyppyjen kulmat ihan samat, mutta syystä tai toisesta valitsin silloin kakkoshypyn taa pakkovalssin ja käännös renkaalle meni tooosi pitkäksi. Tällä kertaa jäin siis kakkoshypyn siivekkeen eteen, josta näyttö takaakiertoon ja twist-tyyppisellä valssilla ohjaus renkaalle. Renkaalta käännyttiin vasemmalle, kaksi hyppyä eteenpäin ja käännös takaisinpäin putkeen, josta loiva kaare oikealle pujotteluun. Koskapa pujottelusta jatketiin vasemmalle, päädyin jäämään putken vasemmalle puolelle, seurauksella että myöhästyin helposti putken ulostulosta sen verran, etten saanutkaan Joyta pujotteluun vaan pyyhkäisi editseni hypylle. Väärän radan varmistaakseni olin vielä huutanut putken ulostulosuulla "JOY". Pujottelun jälkeen jatkettiin hypyn kautta A-putkihässäkkään, eli A:n ylösmenon ympäri oli putki, jonne koira piti saada kauemmasta päästä. Putkeen saaminen ei ollut ongelma, mutta hypylle tekemäni valssi oli aivan liian myöhässä, joten tuli iso kaarre. Elina muistuttikin taas siitä, että *valssin pitää alkaa viimeistään koiran ponnistaessa hypylle ja sen pitää olla valmis koiran laskeutuessa hypyltä alas*. Tähän kohtaan valssin oikein ajoittaminen oli itse asiassa helppoa, sillä jätin vain Joyta pujottelun aikana sivusuunnassa, jolloin olin jo valmiiksi hypyn edessä ja nyt valssi onnistui nappiin. Putken jälkeen käännyttiin hypyn kautta takaisin A:lle ja meikän valssihan sitten valui. Kokeiltiin kääntöhypylle sylivekkiä ja sehän toimi kuin junan vessa!! A:lle osuminen ei tuottanut mitään vaikeutta, mutta sitten peliväline tuli A:sta läpi. Sen verran huolettomasti on tullut taas viime aikoina kontakteja tehtyä, että pieni muistin virkistys on paikallaan. Otettiin kontakti uusiksi ja tällä kertaa neiti muisti mitä tehdään. A:lta palattiin hieman takaisin päin ja tarkoitukseni oli tehdä niisto-persjättö, mutta se onnistui vain jäämällä valmiiksi hypyn taa Joyn tehdessä A:ta ja niin suuri sivumatka hidasti kontaktia hirvittävästi. Niinpä muutimme suunnitelmaa niin, että menin yhtä mukaa A:n viertä alas asti, kääntö hypylle, valssilla kääntö seuraavalle hypylle, josta valssikääntö seuraavalle ja sitä seuraavallekin hypylle. Voin kertoa että henkilölle jonka valssit muutenkin aina valuvat ja ovat myöhässä, ei ko. pätkä ollut kovin sujuvan näköinen, mutta kun hioimme valssini niin, että tein ikään kuin pienet vekit hyppyjen eteen, niin Joy teki aivan mielettömän pienet kaarteet ja minusta tuntui siltä kuin olisin ensimmäisessä valssissa solahtanut johonkin näkymättömään kouruun, jonka kuljin kiireettömästi hypyltä toiselle. Muutimme vielä ohjausta niin, että kolmannen valssin jälkeen teinkin sylikäännöksen ja hypyn kautta lähetys pituushypylle, josta käännös vieressä olevalle muurille ja kahden hypyn kautta putkeen. Putkesta kahden hypyn kautta avokulmasta kepeille, päähän persjättö ja kuolleesta kulmasta kääntö kaariputkeen. Sain Joyn tosi hyvin käännettyä putkeen, mutta putkesta takaisin sen taa kääntö olikin haastavampi juttu, se kun tahtoi kääntyä aina putkelta kaaren suuntaisesti. Koskapa putken takana oli seuraavana suoritettava rengas ja renkaalta koira linjautuisi helposti väärälle esteelle, olisi etua jos koiran renkaalle tullessa pääsisi jo vaihtamaan renkaan takana puolta, joten en päässyt kovin hyvin hakemaan Joyta putkesta ja sitten olikin jo tosi kiire renkaan taa  näyttämään pussiin. Pussin jälkeen palattiin aloituskohtaan, eli taas samoin kuin 1-2, mutta tällä kertaa ei mentykään putken suun ohi renkaalle, vaan käännyttiin putkeen. Tässä ei ollut mitään ongelmaa, mutta putken jälkeiset kolme estettä (hyppy, muuri, hyppy) taas tuottivat siitäkin edestä, sillä sekä hypylle että muurille piti tehdä valssi ja nyt kävikin ilmi, että valssini jäivät aina kesken, eli ihan se viimeinen vartalonkääntö jäi vajaaksi. Tämä selittää varmasti sen, kun välillä tulee sellaisia hassuja esteen edestä ohittamisia.... Tätä kohtaa pitikin hioa ihan urakalla, välillä ilman koiraakin.... Sen sijaan valssihärdellin jälkeen vuorossa ollut poispäinkääntä hypylle onnistui joka kerta aivan hillittömän upeasti ja pääsin yllättävän kaukaa kertomaan Joylle seuraavan hypyn olevan takaakierto. Sitten olikin jäljellä enää puomi ja viimeinen Jaloskuvio, mutta koskapa Joy tuli myös puomista läpi, jouduin sitä vähän muistuttelemaan miten sitä puomia tehdään ja meiltä loppui aika, eli kolmen viimeisen esteen kuvio jäi osaltamme tekemättä. Oli kyllä taas aivan mielettömän hyvät treenit, joista jäi todella hyvä maku. Mun tartteisi kyllä mennä valssaustehokurssille ja hioa tuo asia kuntoon....

To 1.7.
Ristarilla kontaktitreeneissä. Rakensin puomin jälkeen tiistain treenin lopun, joten pääsin treenaamaan sitäkin ja ekalla kerralla kävi prikulleen samoin kuin talvella kisoissakin, eli Joy tuli puomista läpi, jolloin valssini myöhästyi ja rima tuli alas. Loistavaa, etten sanoisi, sillä nyt pääsin taas muistuttamaan kuinka se kontakti pitää tehdä. Keinun treeniin yhdistin tiukasta avokulmasta kepeille menon niin, että leikkasin Joyn takana pujottelun toiselle puolen ja se sujui yllättävän hyvin. Sieltä hypyn kautta joko ihan myötähyppynä tai takaakiertona backlapilla puomille hankalasta kulmasta, sillä Jalonen harrastaa myös hankalia puomikulmia. A:lta helpohkosta umpikulmasta pujottelua. Treenasin myös muutaman viikon takaisesta Anjan treenistä tutuksi tullutta siivekkeen taakse tehtävää ihmisnuolta ja se toimi Joylle todella hyvin.
Met olemme nyt valmiit viikonlopun koitoksiin.