On se kyllä jännä juttu, että juuri kun tuntuu joku agilityongelma jäävän taakse ja vähän aurinkokin pilkistää, niin sitten tulee joku takapakki. Voron kanssa on nyt muutama viikko käytetty kisavirittämiseen patukkaa. Kuopiossa se kävi yhdellä radalla haukkumassa tuomarin ja toisella karkasi haukkumaan jotain ohi kulkevaa rekkua. Eipä siinä mitään, se on tehnyt näitä 2-3 kertaa vuoteen, jos vaikka ratahenkilöllä on sadetakki tms. Eilen se sitten karkasi ekalla radalla pituuden jälkeen haukkumaan ratahenkilön ja tokalla radalla toisen! Ekan radan jälkeen ajattelin, että motivointipatukka on sille vain liian kiihdyttävä, mutta kun tokalle radalle viritin koiran namilla. Fiilis on nyt todella surkea, sillä rata on auttamattomasti pilalla, jos tyyppi käy välillä räyhäämässä. Eiliselle tokalle radalle lähtiessä jännäsin Voron räyhäkohtausta sen verran, että unohdin lopulta radan! Peetsa oli onneksi katsomassa, joten saatoimme käydä tilannetta läpi heti tuoreeltaan. Positiivista tässä on se, että tiedän ihan tasan tarkkaan radassa ne kohdat, jossa näin voi käydä. Suunnittelimmekin ensi keskiviikoksi epiksiin lähtöä, jossa radan riskikohtiin olisin sijoittanut väkeä kolinapurkein ja ehdin jo lähettää tuomarillekin kyselyn asiasta, kunnes yht'äkkiä muistin olevani keskiviikkona samaan aikaan kouluttamassa JAUn SM-ryhmää, joten se siitä. Tänään on viimeinen ilmoittautumispäivä 8.-9.9. pidettäviin Syysskaboihin, mutta siellä pyörii koko ajan kaksi rataa yhtäaikaa, joten jätän ko. kisan suosiolla väliin Voron kanssa ja osallistun vain lauantaina Kerryn kanssa, silloin on nimittäin russelien rotumestaruudetkin. Illalla muistin, että Voro käyttäytyi samoin silloin, kun aloin kisaamaan Kerryn kanssa, mutten enää muista kauanko sitä kesti. Nykyinen tilanne saattaakin johtua Joyn tulosta ja sen aiheuttamasta lauman muutoksesta. Muuten Voro ei näytä minulle keskisormea, eli ainoastaan räyhäkarkailu radalla viittaa siihen, että jotain outoa on tapahtunut.
Voron turkki herätti taas hyvin paljon huomiota ja joillekin vitsailin Voron olevan espanjanharjakoira. Eräs taisi ottaa heiton ihan tosissaankin...

Kävin lauantaina Seijan luona Joyn kanssa selvittämässä takkuja. Seija piti Joyta paikoillaan ja minä avasin solmuja. Oli hyvä että toimimme näin, sillä ilman Seijaa olisin avannut takut liian huolella, jolloin Joysta olisi tullut niiltä kohdin kauhea karvapallo. Takkujen avaaminen oli yllättävän helppoa, kun oli apulainen. Urakan jälkeen käytimme koirat juoksentelemassa lähes tyhjällä nurmikentällä - keinun tosin käänsin kyljelleen siltä varalta, että Joy kipaisee sille. Eilen punnitsin Joyn ja neiti painaa nyt 6,7 kg, eli Kerry on nyt sitten taas ottanut paikkansa lauman pienikokoisimpana.

Aamulla heräsin tekstiviestiin, jossa kerrottiin viime yönä klo 1.34 syntyneen pojan, painoa reilu 3,5 kg ja pituus 51 cm. Lähettäjän numero ei ollut minulle tuttu, mutta koska tiedän vain kaksi viimeisillään raskaana olevaa henkilöä, oletin viestin tulevan Siilinjärveltä eli ONNEA KATI JA ANTTI!!! Luonnollisestikin lähetin onnittelut myös tekstiviestillä :D

Eipä taas muuta tällä kertaa, heipat sulle!