Pitkään ja hartaudella odotettu Tehiksen eka leiri alkoi vähän huonoissa merkeissä, kun lähtöä edeltävänä päivänä kyytini ilmoittikin lähtevänsä ajamaan Turkua kohti jo klo 14, kun pääsin itse vasta töistä klo 13.45. Perjantai oli pelkkä luento- ja tutustumispäivä, joten olin todella ihmeissäni ja pettynyt moisesta vedosta. Perjantaina selvisi, että leirin aloitus siirtyisi vielä tunnilla eteenpäin, eli Turussa olisi pitänyt olla klo 18, mutta siitä huolimatta kyytini ei ilmoittanut minulle, että menisimmekin kimpalla, enkä todellakaan alkanut kyytiä kerjäämäänkään. Onneksi pääsin toisella kyydillä, tosin meillä oli hirmuisen ahdasta tavaraa kun piti ottaa aika reippaasti mukaan.

Kyytini lähti aika pahaan ruuhka-aikaan ja jouduimme vielä käymään tankillakin, joten myöhästyimme 45 minuuttia leirin aloituksesta, eli periaatteessa aloituspuheenvuoroista ja esittelyistä. Lähes kaikki tiimiläisten kasvot olivat tuttuja, mutta jokunen uusi tuttavuuskin joukosta löytyi. Tuorlassa odotti ikävä yllätys, sillä huone oli hirmuisen kuuma. Makuuhuoneessani on lämmöt säädetty 17 asteeseen, joten olen surkea nukkuja yli 20 asteen lämpötilassa ja koskapa nukun muutenkin huonosti vieraissa paikossa, niin tiesin yöstä voivan tulla vähäuninen. Avasimme ikkunan ja yritin ensin nukkua ihan normaalisti, mutta pian aloin virkistyä ja lopulta otin puolikkaan nukahtamistabletin (en kyllä ymmärrä miksen voinut ottaa kokonaista). Johonkin aikaan yöstä heräsin siihen, että palelin, joten suljin ikkunan ja jatkoin unia, herätäkseni taas jonkun ajan päästä kuumuuteen. Viiden maissa heräsin ääniin keittiöstä ja siinäpä olikin sitten lähes kaikki uni sen yön osalta. Nukuin vielä jonkin ihan pikkupätkän, koska heräsin kellon soittoon, mutta todella väsyneenä.

Lauantain harjoitus koostui kolmesta putkesta, neljästä hypystä ja keinusta tehdystä radasta, joka oli 25 estettä pitkä. Janitan mukaan radalla voisi käyttää 21 eri ohjaustekniikkaa ja kukin sai päättää mitä kaikkia niistä haluaisi harjoitella, mutta valittavat tekniikat pitäisi olla sellaisia jotka eivät olleet meille helppoja tai joita emme osaisi. Tutustuimme ensin rataan koko poppoo, eli mietimme muutaman esteen pätkissä erilaisia ohjausvaihtoehtoja. Kullekin koirakolle oli varattu 25 min treeniaikaa, jonka sai jakaa halutessaan useampaan pätkään. Rataakaan ei menty kokonaisuudessaan, vaan muutaman esteen mittaisissa pätkissä, joihin sitten kokeiltiin erilaisia tekniikoita. Treenasimme Joyn kanssa ihmisnuolta, käärmekättä, jaakotusta, sylkkäriä ja tuplasylkkäriä. Kaksi ensiksimainittua meni oikeastaan tosi hyvin, tosin olemme tehneet ihmisnuolta aiemminkin (kiitos Soile!), en tosin tiennyt silloin sen nimeä. Sylkkäriä olen tehnyt aiemminkin, varsinkin Joyn ollessa pentu. Nyt vanhempana se on alkanut kääntyä väärään suuntaan, mutta Janita huomasi heti missä oli vika eli peruutan liian vähän, alan kääntää koiraa liian aikaisin ja käden kiertoliike on vajaa. Tuplasylkkäri vaatikin sitten suurempaa keskittymistä, eikä se onnistunut ihan täydellisesti vielä koiran kanssa, mutta ilman koiraa ihan ok.

Viikonlopun aikana oli kaikilla halukkailla mahdollisuus käydä juttelemassa psyykkari Vappu Alatalon kanssa ja koska koen tarvitsevani tulevaisuudessa lisää keinoja pääni hallitsemiseen, niin kävin juttusillaan. Tosin tässä vaiheessa olin jo todella väsynyt, joten en ollut ihan selväsanaisillani. Vapun mielestä minulle olisi psyykkauksesta hyötyä ja hän ottaisi minut mieluusti asiakkaakseen. Hän suositteli minua hankkimaan apua nukkumisongelmaan, joskin tiedostan asian itsekin. Aionkin hankkia rentoutuscd:n Alphawavesta. Kerroin myös paheestani nukahdella sohvalle, josta hän suositteli myöskin hankkiutumaan eroon. Ei siis sohvasta, vaan paheesta =) Kotiläksysi sain kääntää ajatukseni positiiviseksi ensi lauantain kisaa ajatellen, sillä yritän selkeästi kasata itselleni paineita, kun luokan vaihto on ensi kertaa mahdollinen. Vappu oli katsellut "sillä silmällä" Joyn edesottamuksia ja kehui mm. sen hyvää hyppytekniikkaa.

Lauantai-iltana menimme porukalla pelaamaan hohtominigolfia Kiitoradalle Turun keskustaan. En ole koskaan perustanut minigolfista, mutta se oli itseasiassa yllättävän kivaa. Pelin jälkeen menimme syömään Kiitoradan ravintolaan ja olimme takaisin Tuorlassa joskus klo 23 tienoissa. Perillä odotti ikävä yllätys, sillä yläkertaamme oli ilmestynyt juhlaseurue, joka lauloi mm. karaokea. Tiesin, ettei sunnutaista tulisi mitään ellen saisi nukuttua, joten söin nukkumaan mennessäni kokonaisen nukahtamistabletin ja nukuin melkein puolikasiin asti.

Sunnuntain treenirata koostui A:sta, kepeistä ja 5 hypystä, jotka muodostivat 32 estettä pitkän radan. Jälleen kävimme yhdessä koko radan läpi ja mietimme kaikki mahdolliset ohjausvaihtoehdot. Jokainen sai sitten päättää mitä kohtia haluaisi harjoitella ja tein Joyn kanssa sivusuuntaan irrottamista (jossa ei ollut mitään ongelmaa), käärmekättä, poispäinkääntöä, backlappiä, saksalaista, pakkovalssia ja teimmepä erionnistuneen ihmisnuolenkin! Minulla on ollut omissa ryhmätreeneissämme vaikeuksia saada poispäinkääntöä onnistumaan, mutta niin vaan sekin onnistui hyvin. Erittäin hyödyllinen vinkki Janitalta: virheen tapahtuessa pysähdy ja katso missä olet.

Kotitehtäväksi saimme kolmesta hypystä ja putkesta koostuvan radan, joka pitää harjoitella 40 eri ohjaustavalla ja sitten vielä peilikuvana =)

Erityisen iloinen olen siitä, etten paineistunut treeneissä, vaikka esim. Aaltosen Mikko istui niitä katsomassa. Muutama vuosi sitten olisin ollut ihan kipsissä.

Kotona odotteli uusi ASB-lehti, josta löytyi kisaraportti kummastakin Joyn tähän astisesta kisasta ja niin vain kummastakin löytyi vielä kuva palkintojenjaostakin =)