Pitkästä aikaa Janitan treeneissä Kävimme ensin 28 estettä pitkän radan yhdessä läpi miettien erilaisia ohjausvaihtoehtoja. Jaoin Sanna K:n kanssa oman aikamme kahtia, eli aloitin ensimmäisen puoliskoni yrittämällä mennä koko radan, eli hyllystä seis. Ainakin omaksi yllätyksekseni sain mentyä ekalla yrittämällä radan loppuun asti, vain yhdellä kiellolla ja riman pudotuksella Kahdessa kohtaa tuli vähän paniikki, kun sekoilin ohjauksessa, mutta vaikkei rata ollutkaan kovin nätti, niin "tulos" Janitan radalta on minulle harvinaista herkkua. Erityistä iloa koin Joyn pujottelusta, sillä epäröimättä se haki kepit, ansana olevasta putkesta huolimatta. Seuraavaksi ryhdyimme kellottamaan radan eri osioita ja täytyy kyllä sanoa, että kellotustreeniä on tullut tehtyä hävyttömän vähän. Itse asiassa en muista olisiko Joyn kanssa tehty kertaakaan aiemmin.... Yleensähän tulee ainakin itse valittua itsestä sujuvimmalta tuntuva vaihtoehto, mutta siinä vaiheessa kun oikeasti aletaan taistella sijoituksista, niin kyllähän jokaisen pitäisi tietää oman koiransa nopeimmat vaihtoehdot. Eräskin kohta, joka onnistui mielestäni hyvin meille sopivimmalla tavalla oli reilusti hitaampi kuin huonosti tehty itselleni hankalampi vaihtoehto.

Toisella treenipuoliskollamme kellotimme radan loppuosaa ja lopuksi Janita kehotti minua menemään radan kokonaan niin pitkälle kuin pysyin ohjaussuunnitelmassa. Kovasti olisi mieli tehnyt käydä rata äkkiä läpi, mutta kello kävi, joten enemmittä valmistautumisia koira lähtöön ja menoksi. Neljätoista estettä meni kuten olin ajatellut, mutta sitten minun piti tehdä sylivekki-sylkkäri -yhdistelmä ja sen sijaan teinkin pienen "perinteisen" vekkauksen ja lähetin Joyn takaakiertoon hypyn 16 kauemman siivekkeen takaa. Hetkeksi jäin asiaa ihmettelemään ja totesin sitten etten enää ehdi mitenkään järkevästi ohjaamaan hyppyä 18 ja palkkasin koiran.

Janita kertoi katsoneensa kisavideoitani ja hänen mielestään minulla on vaikeuksia pysyä ratasuunnitelmissa. Lisäksi Joy lukee jo niin hyvin rataa, että minun on saatava laskeutumaan se esteeltä valmiiksi seuraavaa estettä kohden, sillä jos se ehtii bongata väärän esteen, niin sitä ei enää käännetä. Varsinaisessa harjoituksessa pyyheitä tuli vekkaamisesta, jonka ei oikein suju, lisäksi huomasin ettei vippauksena pitämäni liike ole lainkaan sama asia kuin Janitan tekemä vippaus. Sen sijaan omina heikkouksina pitämäni sylivekki ja sylkkäri onnistuivat hyvin Ja voi hyvänen aika, miten vaikeaa ihmiselle voi olla muistaa jarruttaa koiraa ennen putkea!!!

Jalka ei kiukutellut lainkaan, joten ehkä se alkaa pikkuhiljaa parantua.