Eilen satoi taas melkein koko päivän. Meillä oli sovittuna Peetsan treenit klo 19.15 ja sade taukosi sopivasti. Peetsa oli vaan muistanut väärin aikamme, eli oli odotellut meitä jo klo 18, jolloin vasta pääsin töistä ja kun meitä ei näkynyt, niin ajatteli ettemme tulekaan. Kun Peetsaa ei alkanut 19.15 näkyä kävin häntä etsimässä ja hän lupasi tulla meitä kouluttamaan ja kertoi tehneensä radankin jo valmiiksi. Rata (14 estettä) oli meille oikein sopiva, mutta vaikka olin etukäteen sanonut meillä olevan kontaktien opetus vaiheessa, emmekä tee niitä radalla, niin eiköhän siellä ollut A ja puomi. A:ta emme ole uudella systeemillä edes vielä menneet, joten sanoin Peetsalle, etten tee sitä. Hän kuitenkin vaatimalla vaati ja viimein luovutin hammasta purren. Tällä kertaa Joylla on aivan liian hauskaa, eikä se oikein malttanut kuunnella ohjeitani, joten jouduimme hinkkaamaan radan alkua useampaan otteeseen. Neloshypyltä se valkkasi aivan käsittämättömän vaihtoehdon ja totesin sen tarvitsevan 90 asteen käännöksissä kahden käden ohjausta. Sitten oli viimein vuorossa A. Joy suoritti sen oikein hyvin, mutta ei suinkaan jäänyt kontaktille vaan tuli istumaan maahan asti. Laitoin sen kontaktille istumaan ja menin viereen tekemään "keinuaskelta" ja sitten tein "valssin" edessä ja siirryin toiselle puolen. Jatkettiin siitä sitten rataa parin hypyn kautta kepeille ja neiti ei malttanut pujotella yhtään vaan kohkasi menemään sinne tänne. Viimein otin namin käteen, jolloin teki täydellisen ja virheettömän pujottelun hyvällä draivilla. Pujottelun jälkeen oli pari hyppyä ja puomi. Ampaisi puomille aivan innolla, mutta annoin alas-käskyn hiukan liian aikaisin, joten jäi vähän turhan ylös, mutta jäi kuitenkin. Autoin sen oikeaan paikkaan ja askelsin taas pariin kertaa eteen-taakse ja lähetin sitten putkeen. Peetsan mielestä minun olisi pitänyt tehdä käsiohjaus A:lla ja mene-mene kannustus puomin laskevalla osuudella, mutta selitin etteivät ne kuulu tähän kontaktimetodiin, vaan koiran tulee tehdä este itsenäisesti ilman että häiritsen sitä. Peetsan mielestä ko. systeemi ei voi toimia ja minä olen taas täydellisen erimieltä, koska OLEN OMIN SILMIN NÄHNYT SEN TOIMIVAN! Lopulta minulta oli mennä vati nurin, eli nostin jo huomattasti volyymia ja aikas tiukkaan sävyyn ilmoitin tehneeni jo melkein kuukauden töitä tämän systeemin eteen, enkä ala nyt sitä sotkemaan. Olen rakentunut niin, että hermostun harvoin mistään asiasta huutamisasteelle, mutta kun sinne asti pääsen, niin kestää todella kauan, ennen kuin saan itseni taas normaaliin olotilaan. Niinpä lopputreeni meni enempi vähempi perseelleen ja vielä kotonakin minua kiukutti. Olen jatkanut asian prosessointia vielä yölläkin, sillä heräsin tänä aamuna klo 5.15 miettimään eilistä vänkäämistä. Katselin eilen jäähdyttelylenkiltä tullessani Inkan ja espves Wiiman menoa ja täytyy kyllä sanoa, että jos saan Joylle ja Kerrylle samanlaiset kontaktit, niin kusen hunajaa. Wiimalle ko. kontaktimenetelmä opetettiin vuosi sitten ja se menee täysiä kontaktiesteen alas asti ja jää odottamaan vapautuskäskyä. Inka voi sijoittua radalla ihan minne mielii ja mielestäni heidän kontaktinsa ovat aivan täydelliset. On tietysti ihan naurettavaa hiiltyä koulutuksellisesta erimielisyydestä, mutta en todellakaan pidä siitä, että minua vaaditaan tekemään jotain, josta olen etukäteen ilmoittanut kieltäytyväni. Onneksi kotona on kontaktihärpäke, niin pääsen nopeasti korjaamaan tapahtuneen vahingon.

Tänä aamuna hanasta ei tullut kuumaa vettä. Lämmintä kylläkin, mutta pelkään pahoin lämminvesivaraajan sanoneen poks. Se on vuodelta -95, joten saattaa olla iällisestikin tiensä päässä. En tosin ymmärrä niistä yhtään mitään, joten luultavasti tiedän vasta reissusta palattuani toimiiko se vai ei, eilen kun ainakin oli ollut sähkökatkos.

Antoisaa viikonloppua toivottaen
Kirsi, joka ei tiedä ottaisiko SM-kisoihin digijärkkärin vai videokameran.