Lauantaiaamuna heräsin noin klo 5 kintun kivistykseen. Koskapa minulla oli vain kolmiollista särkylääkettä (Panacod) ja aamulla oli töihin lähtö, en uskaltanut ottaa särkylääkettä. Eihän siitä nukkumisesta mitään tullut ja aamusta tuli jokseenkin ankea. Vaikein hetki oli wc-istuimelle laskeutuminen, reiden kipein osa kun osui istuimeen sangen ärtsysti, joten eihän siinä muu auttanut kun istua koko paino oikealla puolella. Aamulenkki jäi tosi lyhyeksi, sillä kinkkasin irvistelleen hitaasti eteenpäin. Autoon könyäminen oli myöskin jokseenkin kivuliasta ja ensimmäistä kertaa koskaan toivoin automaattivaihteista kotteroa, kytkimen käyttö kun oli sangen ikävän tuntuista. Heti töihin päästyäni nappasin yhden Panacodin ja puolen tunnin päästä olin ihan uusi ihminen! Oli aikas hiljainen työpäivä, joten pärjäsin kintun kanssa oikein hyvin ja töistä lähtiessäni tajusin ettei särky ollut enää palannut, joten toisen Panacodin otin vasta nukkumaan mennessäni.

Sunnuntaiaamuna jalka tuntui olosuhteisiin nähden todella hyvälle!! Sukankin sain jo jalkaan ihan normaalisti, tai no, reiden takaosa on niin jumissa, että lihas kiristyi aikalailla, mutta kipua ei ollut. Kävely on vielä lihasjumista johtuen aika jäykkää ja autoa ajaessa reiden yläosa hieman kipuili, mutta sunnuntai meni jo ilman kipulääkettä. Nyt jalkaa täytyy alkaa venyttämään ja aion hieroa reiden jumissa olevan alueen hierontatyynylläni. Tänä aamuna otin muutaman juoksuaskeleen ja reiden jumia lukuunottamatta sujui hyvin. Keskiviikkona aion mennä treenaamaan Daikun kanssa, ellei jalka nyt sitten kipeydy uudestaan.