Eilen oli viimeiset ulkokauden ryhmätreenit. Varsinainen kouluttajamme valmistautui yo-kírjoituksiin, joten eräs ryhmäläisistä toi Janitan kanssa treenaamansa pätkän, joka oli alunperin 30+ jotain pitkä, mutta nyt teimme "vain" 22 ensimmäistä estettä. Oma olotila oli aikas löysä ja kun radan muistaminen jo oli aikamoinen homma ja rata sangen vaativa, niin en odottanut kummoista onnistumista, mutta Happyhappyjoyjoy:n kanssa treenaaminen on niin muksaa, että olotila kohentui kummasti. Rata näytti suurinpiirtein tältä:

Niin kuin näkyy, niin ei suinkaan mitään möllitasoisten normikuviota.... Noh, mutta eipä heitetty kirvestä kaivoon, vaan rohkeasti katsomaan missä olisi vaikeutta ja missä not. Aloitin niin, että jätin Joyn lähtöön ja menin hypyn kaksi siivekkeen taakse vastaanottamaan. Joy tuli hienosti edes vilkaisematta putkeen, mutta auttamatta meidän poniesteet olivat liian leveät (riman kanssa 3 m), joten en ehtinyt peruttaa alta ja ennen kolmoshyppyä Joy teki mutkan jos toisenkin. Niinpä otimme alusta ja tällä kertaa jättäydyin kakkoshypyn riman eteen ja pallon vieritystä muistuttavalla käsiliikkeellä sujautin Joyn hypyn taa ja peruutin äkkiä alta pois, jolloin Joypanderi sai suoran linjan putkeen. Putkesta se tuli ulos tosi lujaa joten en saanut hiljennettyä vautia ennen vitosta tarpeeksi, joten ajautui kauas taakseni. Otimme muutaman toiston ja lopulta sain sen kahden käden ohjauksella suhinalla höystettynä kääntymään suht siedettävästi kutoselle. Välistäveto ja avokulma eivät tuottaneet mitään ongelmaa ja yllätyksekseni Joy ei lähtenyt kaahaamaan A:lle, vaan tuli nätisti minne pyysin. Kasihypyllä yritin tehdä "saksalaisen" mutta jostain syystä otinkin koiran huiskaisun jälkeen oikeaan käteen, minkä ei kyllä tahtia haitannut. Hinkattiin tätä kohtaa, kunnes sain onnistuneen saksalaisen ajoiksi ja jatkettiin sitten rataa ja yllätyksekseni väli 11-16 ei tuottanut minkäänlaisia ongelmia. Kyllä se on helppoa kun koira lukee ohjaajaa kuin avointa kirjaa ja menee minne käsketään eikä haahua omiaan! Väli 16-17 tuottikin sitten ongelmia, kun tahdoin aina väkisin olla liian hidas peruuttaessani Joyn alta pois, jolloin kaartoi joko hypylle 2 tai 3. Viimein onnistuin ja seuraavaksi testasimme erilaisia vaihtoehtoja välille 19-20. Oma ykkösvaihtoehtoni oli jäädä putkeen lähetyksessä jo hypyn 19 taakse ja tehdä nro 20 takaahyppynä, mikä toimi oikein hyvin. Kokeilimme myös sylkkärillä ja sekin toimi hyvin ja pystyin jopa juoksemaan 20-21 välin niin, että hypyt 19 ja 17 jäivät minun ja Joyn väliin. Olin erittäin ylpeä pikkurekustani, en olisi ikinä uskonut sen olevan noin taitava!! Treeneissä sattui myös vaaratilanne kun vikalle putkelle juostessani kompuroin ja oikea jalkani, jonka polvilumpio laitettiin taas kerran kesällä paikoilleen, alkoi taipua alleni, mutta onneksi en kuitenkaan kaatunut + polvituki oli jalassa ja selvisin säikähdyksellä.

Seuraavan kerran treenaamme torstaina Soile Lahden kanssa Ojangossa.