Heräsin aamulla vähän viiden jälkeen siihen, että Joy yökkäili vieressäni sängyllä. Tuuppasin sen juuri ajoissa lattialle, jonne oksensi kaksi kertaa. Oksennettuaan vielä kolmannen kerran päästin sen ulos ja aloin siivota. Oksennukset olivat väriltään vihertäviä ja niissä oli heinän palasia. Pian Joyn palasi sisään, vain oksentaakseen uudestaan ensin olohuoneen ja sitten eteisen lattialle. Siivosin vielä nekin ja menimme takaisin nukkumaan. Joykin meni sängyn alle maate, mutta kuulin sen vielä oksentavan kahdesti, ennen kuin nukahdin. Heräsin kännykän herättämänä klo 9 ja aloin siivota Joyn viimeiset oksennukset. Toinen oli oikeastaan vain limaa, mutta toinen oli verinen. Joy oli kuitenkin ihan reippaan oloinen, joten en huolestunut enemmälti.

Menin kisatöihin klo 10.30:ksi. Paikalla oli myöskin seuratoverini Minna, joka on ammatiltaan pieneläinhoitaja, joten kysyin häneltä Joyn verisestä oksennuksesta. Minna rauhoitteli minua vakuuttaen, että Joyn tila kuulosti ihan normaalilta. Kisapäivään minulle oli merkitty tunnin työtön ajanjakso, joten piipahdin vielä kotona tsekkaamassa tilanteen ja Joy vaikutti ihan normaalilta, eikä ollut myöskään oksentanut enää. Kisapäivä sujui tänään jouhevasti ja kaikilla taisi olla mukavaa. Olin kotona vähän ennen puolta kahdeksaa, enkä lainkaan niin poikki kuin eilen.

Ensi sunnuntaina alkavat taas sunnuntaiaukiolot. Sannalla on silloin joku meno, joten lupauduin töihin, eli minulla on kuusipäiväinen työviikko, kun torstaina on vappupäivä. Onneksi sunnuntai on vain 4,5 tunnin päivä ja palkkakin tulee tuplana. Sunnuntaina Joy täyttää vuoden, jota aion juhlistaa lauantai-iltana. Vappuaattona kaupat sulkevat jo klo 18 ja minut on kutsuttu Jokelaan viettämään iltaa Kitin, Lauran ja Timpan kanssa. Meillä on Kitin kanssa ollut lähes vuoden kuohuviinipullo tyhjentämättä, joten taidamme viimeinkin päästä sen tekemään.

Olen hankkinut blogiini kävijälaskurin. Höpinöistäni on yllättävän moni kiinnostunut, mikä on mielestäni hieman hämmentävää. Toisaalta viime aikoina on sattunut kaikenlaista, joka on tietysti omiaan lisämään kiinnostusta, joten ehkä kävijävirta alkaa taas hiukan rauhoittumaan. En suinkaan tarkoita, etteikö täällä saisi käydä lukemassa kirjoitelmiani, vaan pikemminkin yritän muistaa sen tosiasian, etten halua joskus ärtyneilläkin kommenteillani loukata ketään, joten joudun välillä hiukan suodattamaan sanojani.

Hyvää alkavaa viikkoa toivottaen
Kirre