Tänä vuonna agilityn SM-kisamittelöt käytiin Nastolassa. Kilpailimme Joyn kanssa Vesikoirat ry:n joukkueessa, jossa lisäksemme olivat Heikki Järvinen Wiiman ja Hellun kanssa sekä Hanna Haataja Vimman kanssa. Heikki ja Wiima aloittivat tehden erittäin hyvän radan, mutta valitettavasti kontaktituomari vilkutteli perään puomin alastulolla. Seuraavana vuorossa olivat Hanna ja Vimma, lopputuleman ollessa prikulleen sama Vimman astuessa puomilta kontaktin sivuun. Nyt oli Joyn vuoro ja oman vireeni luominen onnistui täysin nappiin ja radalle lähti päättäväinen ohjaaja. Ikävä kyllä en kaikessa päättäväisyyteni puuskassa ollut huolellinen lähdössä, joten kääntyessäni vastaanottamaan Joyta seisoi se, muttei onneksi lähtöviivalla. Radan alku onnistui aivan nappiin ja keinun vedin vähän riskilläkin, mutta tuomari ei onneksi vilkutellut perään. Putken jälkeiselle hypylle jaakotus, mutta ikävä kyllä Joy pudotti riman. A:n jälkeen aloin kaartaa Joyta hieman okserille ennakoiden jo tulevaa kääntöä, mutta kuinka ollakaan peliväline kääntyikin okserilta väärään suuntaan, eli ilmeisesti Joy oli tulkinnut minun aikovan tehdä takaaleikkauksen.... En tuosta hämmentynyt, vaan kierrätin Joyn sitten okserin editse takaakiertoon ja kaarretta sekä A:n vetovoimaa minimoidakseni tein vastakäännön. Lähetys pujotteluun ja sivuetäisyyttä sen verran että sain linjattua oman reittini pituushypyn eteen, jolloin sain hyvän käännöksen sekä pujottelun jälkeiselle hypylle että pituudelle. Sitten kävi joku aivopieru ja olin unohtaa tuupata Joyn takaakiertoon, mutta viimehetkellä tuuppaus ja loppu menikin kommelluksitta. Näin joukkueelle oli varmistettu tulos, eli ankkurimme Hellu lähti sitten siistimään tulosta 15 kympiksi. Ikävä kyllä tuomari vilkutteli Hellun perään keinulla, joten kukin joukkueen jäsen teki saman tuloksen, mutta laihana lohtuna joukkuekisan kovin joukkueaika, eli jos tädillä olis munat ja niin edelleen niin ois voitettu nyt oltiin vasta sijalla 30/49. Kisan voitti Riihimäen agilityn joukkue, hopea tuli omalle seuralle eli Järvenpään agilityurheilijoille Kisan tuomarina toimi Marjo Heino.

Kisan tulokset  -  Joyn joukkuerata

Sunnuntaina oli vuorossa yksilökisa ja Henkan rata näytti kannaltani aika ikävältä, sillä siinä oli jokunen reippaanlainen juoksupätkä. Eikä tässä suinkaan kaikki, Joy oli verkka-alueella jokseenkin outo, eli ohitteli hyppyjä ja kun yritin ottaa sen kanssa vähän juoksuspurtteja niin ravasi vain hihnanmitan verran mun perässä Yritäpä siinä sitten luoda itselle hyvä vire... ei onnaa ei. Lähtöviivalle astuessani en ollut lainkaan varma lähtisikö Joy radalle ja päätinkin että jos eka rima tulee alas, niin koppaan koiran kainaloon ja lähden pois. Ihan suotta olin huolissani, tyyppi tykitti ihan kuten ennenkin ja itsekin muistin huolehtia lähdössä pysymisestä. Tehtiin itse asiassa ihan hyvää rataa pituudelle asti, mutta sitten seuraavalle hypylle piti tehdä niisto-persjättö, mutta unohduin huolehtimaan siitä että Joy tulee niistoon mukaan ja persjättö myöhästyi pahan kerran, eikä okserille tullut riittävää tyrkkäystä ja Joy ohi okserista putkeen, eli hylky. Otin takas ja jatkoin rataa kuin ei mitään, eikä tehty muita virheitä, joten pienestä oli kiinni tänäkin vuonna finaaliin pääsy. Radan jälkeen päällimmäinen tunne oli helpotus siitä että koira on kunnossa, mutta vähän ajan päästä alkoi ketuttaa oma huolimattomuus. Radan jälkeen Joy jatkoi outoa käytöstään, makoili sylissäni ja välillä kyljellään penkillä. Puhelin asiasta Kobylinin Sannalle, joka oli sitä mieltä että Joy lienee valeraskaana. Itsellä on aina ollut käsitys, että valeraskaus alkaa "synnytyksen" aikoihin, mutta tuollainen hellyyden kipeähän se oli astutuksen jälkeenkin, joten ehkä Joy on kehittänyt päässään ajatuksen pennuista. Joyn hyppyrata

Tässä vielä muutama kuva lauantain radalta © Emilia Kainulainen