Viime perjantaina lähdin työpäivän jälkeen ajamaan kohti Savoa, sillä äitini täytti lauantaina 60 vuotta. Tyypilliseen tapaani kuuntelin ajaessa alkumatkan radiota ja siirtyen sitten cd-levyjen pariin, kuunnellen mm. Yötä, Juliet Jonesin Sydäntä, Ari Koivusta, jne. Varkauden portilla pysähdyin jaloittelemaan koiria, sillä eivät halunneet lähtiessä hätiä lainkaan, meillä päin kun satoi niin kovin vettä. Piipahdin myös itse helpottumassa ja veskistä tullessa päätin nostaa automaatista käteistä. Automaatilla seisoi mieshenkilö, jonka taakse menin odottamaan vuoroani. Hänelle kesti kotvan, joten ehdin mittailla katseellani häntä takaapäin tovin ja mietiskelin että "Onpa Ari Koivusen näköinen jätkä". Ari oli Idols-vuotenaan ehdoton ennakkosuosikkini, mutten ole koskaan häntä livenä nähnyt, joten hämmästykseni oli melkoinen kun kääntyessään totesin hänen olevan Ari Koivunen! Sikäli hyvä yhteensattuma, että edellisen yön vähäiset unet painoivat jo silmissä, joten sen verran tuosta episodista virkistyin, että jaksoin hyvin ajella Maaningalle asti.

Lauantaina juhlat alkoivat ensimmäisten vieraiden saavuttua puoli yhden maissa. Edellinen yö oli taas aika huono, sillä heräsin jo viiden maissa ja vaikka luin en saanut unenpäästä kiinni ja lopulta olin koirien kanssa kävelyllä kuuden hujakoilla. Yllättävää kyllä nukahdin vielä reiluksi tunniksi, mutta olin aamulla suht väsynyt. Emännöimme sisareni Tarjan kanssa juhlia, joten väsymykselle ei ollut tilaa. Vieraita oli paikalle kutsuttu nelisenkymmentä, mutta valitettavasti lähes puolet porukasta jäi tulematta. Teimme Tarjan kanssa tarjolla olleet salaatit, äitini paistoi viikolla pari lohikukkoa ja valmisti kotikaljaa. Läheisen leipomon käsialaa olivat täytekakut sekä voileipäkakut ja muut tarjoilut olivat ihan vaan kaupasta. Olimme etukäteen suunnitelleet juhlaväen viihtyvän ulkosalla, mikä onnistuikin aluksi hyvin, mutta ruokailun alettua kaikki tulivat sisälle ja jäivät sinne. Istumapaikat olivat vähän kortilla, mutta hyvin näytti sopu sijaa antavan ja lopulta kaikki näyttivät löytävän jonkinlaisen sopen itselleen. Oli oikein mukava nähdä lähes koko lähisuku kerralla, mutta tietysti noin isossa porukassa jää väkisin osa väestä vähän paitsioon, varsinkin kun yrittää samanaikaisesti pitää huolta että tarjoilut toimivat. Kamerakin minulla oli mukana, mutta en saanut sitä edes otettua esille.

Äitini sai paljon upeita lahjoja. Teetimme hänelle Tarjan kanssa tuttavallani (Onnenletti) ponchon, joka on 95 % ekolampaan villaa ja 5 % Joyn turkista tehtyä villaa. Alla oleva kuva ei tee poncholle oikeutta värien osalta, eli poncho on luonnossa eri harmaan sävyistä koostuva.

Perjantaina töihin mennessä silmiini osui Trendikengän näyteikkunassa kullanväriset crocksit, joten ostimme ne vielä Mairen-päivän lahjaksi ;)

Juhlat kestivät kaiken kaikkiaan lähes kuusi tuntia, joten illalla oli aika tyhjä olo. Nukkumaan menin jo ennen yhtätoista, ihan vaan herätäkseni jo viiden jälkeen unen karattua vaihteeksi silmistä. Onneksi sain vielä pienen pätkän nukutuksi, ennen kuin nousin ylös klo 7.25.