Eilen olimme Joyn kanssa ekaa kertaa kontaktiklinikalla, jota veti oman seuramme Pirkko Kyllönen. Pirkon kontaktimenetelmä (on-off) on seuraavanlainen:
Apuohjaaja pitää koiraa kiinni hihnassa ja koiraa kuumennetaan ennen estettä, niin että olen juoksuvalmiudessa koiran vieressä ja sanon kiihdyttävällä äänellä puomi, puomi ja samalla annan vartalolla vaikutelmaa siitä, että oikeasti kohta spurttaan. Kun koira on kierroksilla ampaisemme puomille ja oikeaa pysähdyspaikkaa osoittava käskysana (alas, pinta, tms.) annetaan juuri sillä hetkellä kun koiran halutaan pysähtyvän. Koiran kannalta järkevintä on, että pysäytyspaikka on niin, että koiran etujalat ovat maassa ja takapää kontaktilla. Apuohjaajan merkitys on alkuvaiheessa erittäin suuri, eli hän huolehtii siitä, että koira pysähtyy varmasti käskystä. Tämä tapahtuu pysäyttämällä koira hihnalla ja antamalla hihnasta periksi välittömästi kun koira pysähtyy. Alkuvaihessa koiraa voidaan palkita oikeasta pysähtymispaikasta esim. makupalalla ja se vapautetaan kontaktilta vapautussanalla (esim. tule) ja heittämällä esim. pallo maata pitkin. Kontaktiesteet tehdään hihnassa kunnes koira tietää ihan varmasti mitä sen tulee tehdä. Vähitellen myös pysäytyssana voidaan jättää pois, eli lopputulema on se, että aina kontaktiesteella koira syöksyy kontaktipinnalle, niin että takaosa on esteellä ja etujalat maassa  ja tulee sieltä vapautussanalla.

Olen opettanut Joylle alusta asti kontaktiesteet niin, että kontaktille pysähdytään etujalat maassa. Apuna on käytetty namilätkää, jolloin Joy on tehnyt kontaktiesteet aika vauhdikkaasti. Eilen meillä oli ensin testirata, jolla Pirkko näki kunkin koiran kontaktit. En laittanut lätkiä / hihnaa, joten Pirkko näki tämänhetkisen tilanteen parhaiten. Jätin Joyn lähtöön ja menin ekan hypyn taakse kutsumaan. Karkasi ekalla kerralla, joten palattiin alkuun ja sitten lähtö sujuikin mainiosti. Ampaisi A:lle ja loikkasi taas harjan yli ja jäi kontaktille toinen takajalka esteellä. Siitä jatkettiin hypyn kautta putkeen, tosin Joy ei ollut varma olisiko sen pitänyt mennä keinulle vai putkeen, joten otettiin siitä kielto. Putken jälkeen hyppy ja puomille, jonka teki hyvin, mutta hidasti vauhtia jo laskevan osan yläosalla. Lopuksi lähetin putkeen ja palkkasin pallolla. Keinu mentiin hypyn kautta ja Joy-parka oli taas unohtanut mikä kapistus se olikaan ja teki toisen lentokeinunsa. Onneksi se ei moisesta ole moksiskaan, joten käänsin sen vain uudestaan keinulle ja nyt malttoi tehdä oikein. Pirkon analyysi kontakteistamme oli: Hyvä kehikko alkaa tekemään kontaktit. Koiralla hyvä vauhti. Painostan kuitenkin hieman kontaktilla vartalollani ja aloitan jarruttamisen liian aikaisin.
Sitten päästiin itse asiaan, eli treenaamaan puomilla. Muita kontakteja ei kannata vielä tässä vaiheessa ottaa. Teimme noin 10 toistoa ja lopulta Joy kävi niin kierroksilla ennen  puomia, että ampaisi vinkuen sille. Pari ekaa kertaa mokailin itse, eli juoksi liikaa edelle, painostin vartalolla tai sitten pysäytyskäskyn ajoitus oli väärin. Nopeasti kuitenkin pääsin  jyvälle ja Joykin tajusi täysin mistä on kyse. Saimmekin molemmat kiitosta asian hyvästä omaksumisesta :D

Menetelmä vaikuttaa minusta erittäin hyvälle ja loogiselle. Ainoa asia joka mieltäni askarruttaa on nimenomaan apuohjaajan vastuu, sillä alkuvaiheessa hän on ehdottomasti tärkein lenkki onnistuneissa suorituksissa. Jos hän pysäyttää koiran väärään aikaan, on harjoitus ihan hyödytön, joten näin alkuvaiheessa en kyllä uskalla treenata kontakteja kuin Pirkon tai Inkan kanssa. Täytyy ryhtyä Kitin kanssa kouluttautumaan apuohjaajaksi, niin saamme treenikertoja enemmän aikaiseksi. Jos näet kisoissa jonkun seuraavista JAUta edustavista koirakoista, niin katsopa kontaktit, sillä ainakin heidät on koulutettu tällä menetelmällä:
Pirkko Kyllönen & auspait Edu ja Pepe, Inka Juntheikki-Palovaara & espves Wiima, Hanna Haataja & espves Siiri tai Vimma.